John Masefield(1878-1967)
Minun täytyy mennä merille taas, yksinäiselle merelle ja taivaalle,
ja kaikki mitä pyydän on purjelaiva ja tähti ohjaamaan häntä;
ja ruorin potku ja tuulen laulu ja valkoisen purjeen tärinä,
ja harmaa usva meren kasvoilla, ja harmaa aamu koittamassa.
Minun täytyy mennä merille taas, sillä kutsu nousevan vuoroveden
on villi kutsu ja selkeä kutsu jota ei kieltää voida;
ja kaikki mitä pyydän on tuulinen päivä kera valkoisten pilvien lentämässä,
ja paiskautuva ryöppy ja lentävä kuohu, ja merilokit huutamassa.
Minun täytyy mennä merille taas, mustalaisen kulkurielämään,
lokin tielle, ja valaan tielle, missä tuuli on kuin hiottu veitsi;
ja kaikki mitä pyydän on hilpeä merimiesjuttu kanssakulkijan,
ja hiljainen lepo ja suloinen uni kun pitkä kuje on ohi.
(Sea-Fever, 1902.)
#JohnMasefield #Kirjallisuus #Käännösrunous #Meri #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti