Walt Whitman(1819-1892)
Väläys halki rakosen siepattu,
väkijoukosta työmiesten ja ajureiden kapakkahuoneessa kamiinan ympärillä
myöhään talviyönä, ja minä huomaamattomana istuen
nurkassa,
nuorukaisesta joka rakastaa minua ja jota minä rakastan, äänettä lähestyen
ja istuutuen lähelle, jotta hän voi pitää
minua kädestä,
pitkän aikaa keskellä tulemisen ja menemisen melua, juomisen
ja valan vannomisen ja likaisen leikinlaskun,
siellä me kaksi, tyytyväisinä, onnellisina yhdessä olemisesta, puhuen
vähän, kenties ei sanaakaan.
(Glimpse, 1860, 1867.)
#WaltWhitman #Whitman #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunos #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennoksia #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti