John Milton(1608-1674)
Kun mietin kuinka valoni on kulutettu,
ennen puolta päivistäni, tässä maailmassa pimeässä ja laajassa,
ja että ainoa Taito jonka kätkeminen on kuolemaksi
majoitettu minuun hyödyttömästi, vaikka Sieluni enemmän taipuva
palvelemaan sitä myöten Luojaani, ja esittämään
aidon tilityksen, ettei hän palaten moiti;
"Vaatiiko Jumala päivätyötä, valo kiellettynä?"
minä herkkäuskoisesti kysyn. Mutta kärsivällisyys, estääkseen
tuon mutinan, pian vastaa, "Jumala ei tarvitse
ei miehen työtä tai hänen omia lahjojaan; jotka parhaiten
kantavat vähäisen ieksensä, he palvelevat häntä parhaiten. Hänen asemansa
on Kuninkaallnen. Tuhannet hänen käskystään kiirehtävät
ja kulkevat yli Maan ja Valtameren vailla lepoa:
He myös palvelevat jotka vain seisovat ja odottavat."
When I consider how my light is spent, josta käytetään myös nimiä "Sonetti 16" ja "Sonetti 19", ja vuodesta 1761 nimeä On His Blindness, on kirjoitettu aikaisintaan vuonna 1652, ehkä 1655, ja on julkaistu vuonna 1673.
Miltonin näkö alkoi pettää elokuussa vuonna 1644 ja hän oli täysin sokea maalis-huhtikuussa vuonna 1652. Seuraavien muutaman kuukauden kuluessa hänen ensimmäinen vaimonsa Mary Powell(1625-1652) ja poikansa John kuolivat. Raamatussa sokeus oli usein epäuskon merkki.
Runon lopun "tuhannet... kiirehtävät" ja "he... jotka vain seisovat ja odottavat" voidaan käsittää joko ihmisiksi tai enkeleiksi, tai molemmiksi (ihmisten maailma heijastaa taivaallista järjestystä). Joka tapauksessa, kummatkin tottelevat Jumalaa ja noudattavat heille määrättyä osaa.
#JohnMilton #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti