Matalalla illan vaaleanpunaisella rinnalla
keltainen ruusu auringonlaskun lepää.
Alla poskeni, kevein huokauksin,
tunnen onnellisen rintasi kohoilevan.
Oi, kultaseni, lähteä auringon anna,
Oi, kultaseni, lähteä auringon anna,
ja yön läntiset kukkulat anastaa;
rakkaampi tuli rintasi täyttää,
ja kirkkaammat auringot ovat sydämessäni.
Rakkaudella ei ollut muulle valolle tarvetta;
Rakkaudella ei ollut muulle valolle tarvetta;
suudelmasi huulilleni ja silmilleni
ovat kuin aamunkoitto Paratiisissa
joka palaa vasten suljettua katsetta.
Vartalomme löytävät hekuman,
Vartalomme löytävät hekuman,
syventyvän hurmion, pehmeän ja kauniin,
kuin siniset meret ja ruusuinen ilma
Haltijoiden saarten ympärillä.
Hehkuvat raajasi ovat minun pidellä;
otsalta rintaan, polvesta kylkeen,
lipuvat suudelmani ja hyväilyni,
kuin näkymättömät liekit punaisen ja kullan.
(Nightfall, 1924.)
#ClarkAshtonSmith Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti