Edessä pyhäkkösi polvistun, tuntematon palvoja,
messuten outoja hymnejä sinulle ja surullisia
rukoiluja,
sutsuketta valitusvirsien, rukouksia jotka ovat pyhää myrrhaa.
sutsuketta valitusvirsien, rukouksia jotka ovat pyhää myrrhaa.
Oi, jumalatar, valtaistuimellasi kyynelten ja hiljaisten vienojen huokausten,
väsyneinä viimein suuntaasi tulevat jalat jotka harhautuvat,
ja tyhjät sydämet väsyneiksi tulleet maailman turhuuksiin.
ja tyhjät sydämet väsyneiksi tulleet maailman turhuuksiin.
Kuinka kaunis tämä viileä syvä hiljaisuus vaeltajalle
kuurona karjunnasta myrskyjen pitkin avoimia taivaita!
Suloinen, jälkeen kirvelyn ja katkeran suudelman meriveden,
kalpea letheläinen viini maljoissasi!
Tulen eteesi, minä, liian väsynyt vaeltaja,
kuuntelemaan kauhua pyhäkön, kaukaisia huutoja,
ja pahoja kuiskauksia hämärässä, tai nopeaa suhinaa
kauhistuttavien siipien - minä, vähäisin kaikista palvojistasi,
kera heikon toivon nähdä tuoksutetun pimeyden liikahtavan,
ja, väistyen, kehystävän sisälle sen hiljaisten salaisuuksiensa
yhdet kasvot, huulin herkemmin syysliljoja,
ja äänen suloisemman kuin on kaukainen sointi violan,
tai pehmeää valitus kenen tahansa harmaasilmäisen luutunsoittajan.
Ante Aram on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Rupert Brooke(Lontoo: Sidgwick and Jackson, Ltd. 1934), sen sivulta 23.
Ante Aram on Brooken tuotannossa varhainen, 1890-luvun dekadenteilta innoituksensa saava runo, kirjoitettu joskus vuosien 1905-08 välillä.
Viola on viola da gamba, renessanssin ja barokin aikaan suosittu jousisoitin.
#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti