AURINKOKELLOILLE

Richard Le Gallienne(1866-1947)

Varjo ja aurinko - niin myös elämämme on tehty -

täällä opi kuinka suuri aurinko, kuinka pieni

     varjo!

Pian on hohtava ympyrä lopettava juoksunsa;

pian on huominen muuttuva eiliseksi;

tuo varjo veitsen leikkaava aurinkoon

leikkaa kärsivällisesti valon elämäsi pois.

LAULU

John Todhunter(1839-1916)

  Rusakolla on kotinsa kukkulalla,

     leivolla pesänsä ruohossa;

  mutta minä makaan yksin ja kylmissäni,

     pilkkaamana tuulten kun ne ohi kulkevat.

        Missä, oi, missä!

Oi, missä olen löytävä, missä olen löytävä leponi,

   tai kätken kasvoni silmiltä Huolen?

       Missä, paitsi rakkaassa rinnassasi!

(Song, kokoelmasta Laurella and Other Poems, 1876, sivulta 117.)

John Todhunter oli angloirlantilainen lääkäri, näytelmäkirjailija ja runoilija, joka ajan brittiläisille yliopistoille tyypillisen epäloogisesti toimi kirjallisuuden professorina useiden vuosien ajan Dublinissa vuodesta 1870, valmistuen samalla lääketieteen tohtoriksi 1871, mikä oli hänen ainoa akateeminen opinalansa.

#JohnTodhunter #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

TALVI

E. J. Ellis(1848-1916)

Aika etsi halki huntujen lumen Maata

missä matalalla hän kumartui odottamaan aurinkoa,

ja löysi pienen äänettömän nunnan

uneksien rukouksessa Pyhän Synnyn.

(Winter, Fate in Arcadia and other poems[1892], sivu 47.)

Edwin John Ellis oli brittiläinen kuvittaja ja runoilija, joka yhteistyössä William Butler Yeatsin kanssa toimitti kokoelman William Blaken(1757-1827) runoja, ja kuului Lontoossa kokoontuneiden dekadenttien runoilijoiden Riimittäjien klubiin(Rhymers' Club).

#EdwinJohnEllis #EJEllis #Käännös #Kirjallisuus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

SYKSY

E. J. Ellis(1848-1916)

Nyt riehakas Syksy lauloi: -

'He sanovat kun Maa oli nuori

oli vain kaksi vuodenaikaa ihmisen nautinnoksi;

kevät kerä valkoisten lahjojen, ja minä purppuraisen aarteen.'

Sitten, kera äkillisen rypistyksen otsan,

hän heitti alas omenan,

ja sanoi: - 'Minä olen muistaminen vanhan virheen;

jaa lyhyet pidot, ja mieti pitkää kauhua.'

(The Autumn, Fate in Arcadia and other poems[1892], sivu 46.)

#EdwinJohnEllis #EJEllis #Käännös #Kirjallisuus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

AAMUNKOITON LAULU

John Todhnter(1839-1916)

Kutsuin harmaata yötä lausumaan tuhoni,

      vaeltaen kyynelissä,

kansoittaen hämäryyden erämään

     varjomaisilla peloilla.

Tapasin iloisen Aamun kukkuloilla

     kävellen valossa,

ja koko tuo pelottavien  vastoinkäymisten pilvi

     pakeni hänen ilmestystään.

RUNOILIJOIDEN MORAALISTA

Richard Le Gallienne(1866-1947)

Yksi sanoo hänen olevan moraaliton, ja osoittaa

   lämpimän synnin helakoina tahroina sielussaan.

Ahdasmielinen, yksi virhe miehen jota halveksit,

   on enemmän Jumalalle kuin koko niukka elämäsi kokonaisuudessaan.

(On the Morals of Poets)

#RichardLeGallienne #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

POISTUVA KESÄ

Richard Le Gallienne(1866-1947)

Heinäsirkat kutsuvat,

omenat putoavat.

Kesä kuolee,

elämä liitää.

Niin pian ohi -

rakkaus ja rakastaja.

(Summer Going)

#RichardLeGallienne #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännöss #Runosuomennos #Runot #Runoutta #Runosuomennos

VIIMEINKIN SAIN KIRJEEN KUOLLEILTA

Richard Le Gallienne(1866-1947)

Viimeinkin sain kirjeen kuolleilta,

ja ulos siitä siinä putosi pieni kukkanen, -

orvokki unohdetun tunnin.

"At last I got a letter from the dead" on käännetty kokoelman Lonely Dancer and Other Poems(1914) sivulta 111.

#RichardLeGallienne #Kirjallisuus #Käännökset #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennokset #Suomennos

BRETAGNELAINEN HAUTAUSMAA

Ernest Dowson(1867-1900)

He nukkuvat hyvin täällä,

   tämä kalastajakansa joka kulutti ahdistuttavat päivänsä

   tuimilla Atlantin reiteillä;

ja eivätkä löytäneet siellä,

   alla pitkän kaartuvan aallon,

   niin hiljaista hautaa.

Ja he nukkuvat hyvin,

   nämä talonpoikaisihmiset, jotka kertoivat elämänsä pois,

   päivästä toripäivään,

kuten ihmisen pitäisi kertoa,

   kärsivällisellä toimeliaisuudella,

   jokin vanha surullinen rukousnauha.

Ja nyt yö laskeutuu,

   minua, myrskyn paiskomaa, ja ajettua pilarista pylvääseen,

   onnetonta kulunutta haamua,

tämä hiljainen laidun kutsuu;

   ja rakkaat kuolleet ihmiset kalpein käsin

   kutsuvat minua maihinsa.

(In A Breton Cemetery, Decorations[1900].)

#ErnestDowson #Dekadenssi #FinDeSiècle #Käännös #Kirjallisuus #KäännösKirjallisuus  #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #LyyrinenRunous #Runo #Runosuomennos #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos 

MENNEINÄ PÄIVINÄ

Ernest Dowson(1867-1900)

Ennen vanhaan, ennen kuin maailma oli vanha,

kun orvokit kasvoivat ja keltamot,

Cupidon kulkueeseen meidät oli liitetty:

           Ennen vanhaan!

Sinun pienet kätesi tarrautuivat omaani,

sinun pääsi kokonaan helakka ja auringonkultainen

lepäsi rinnallani, joka oli pyhättösi,

ja koko tarina rakkauden kerrottiin:

Oi, Jumala, että suloisten asioiden pitäisi vähetä,

ja tulet hiipua pois jotka eivät kylmiä olleet,

           ennen vanhaan.

MYÖHEMMIN TAVATESSA

Arthur Symons(1865-1945)

Naisen silmät ovat ahdistuneet, silmät jotka olivat

      tuskin surulliset kun me viimeksi tapasimme.

Mikä asia on tämä, joka on tapahtunut hänelle,

      jota hän ei voi unohtaa?

He rakastivat, he menivät naimisiin: Se on hyvin!

      Mutta voi, mitkä muistot

ovat nämä, joista hänen silmänsä puolittain kertovat,

      hänen ahdistuneet silmänsä?

"UNEKSIN HÄNESTÄ" 

  

Arthur Symons(1865-1945)

Uneksin hänestä koko yön pitkän,

      tyynyt kyynelistäni ovat kosteat.

Herään, etsin keskeltä tungoksen

      rohkeutta unohtaa.

Silti yhä, kun yö saapuu takaisin, kammoan,

      hyödyttömillä peloilla,

aamunkoittoa joka löytää, pääni alta,

      tyynyt kosteat kyynelistä.

HELLÄ MATKAAJA

Henry Van Dyke(1852-1933)

"Halki monen maan matkasi kulki,

   ja näytti parhaimman maailma voi ylpeillä:

Nyt kerro minulle, matkalainen, jos voit,

   paikka joka eniten miellytti."

Nainen laski kätensä rinnalleni,

   ja kuiskutti hellästi korvaani,

"Paikka jota rakastin ja pidin eniten

   oli käsivarsillasi, rakkaani!"

JOS KAIKKI TAIVAAT

Henry Van Dyke(1852-1933)

Jos kaikki taivaat auringonpaistetta olisivat,

   kasvomme haluaisivat

tuntea taas kerran pinnallaan

   sateen viilentävän loiskeen.

Jos koko maailma olisi musiikkia,

   sydämemme usein kaipaisivat

yhtä suloista sävelmää hiljaisuuden

   keskeyttämään loputtoman laulun.

Jos elämä olisi kokonaan hauskuutta,

   sielumme etsisivät vapautusta,

ja lepoa väsyttävästä naurusta,

   hiljaisilla käsillä surun.

RAUHA ILTAPÄIVÄLLÄ

Arthur Symons(1865-1945)

Täällä on rauha, viileä rauha,

näillä huipuilla, alla näiden puiden;

lähes rauha unen tai kuoleman,

väsyville aivoille, vaikealle hengitykselle.

Täällä on viimein lepo,

suloinen unohdus menneisyyden;

tulevaisuutta ei ole täällä, eikä mitään

paitsi tämä pehmeä katkos ajatuksen.

AAMUNKOITOSSA

Arthur Symons(1865-1945)

Hän tiesi vain synnyn ja kuoleman

   päivien, kun jokainen joka kuoli

oli silti aamulla toivo, yöllä

   toive tyydyttämätön.

Tummat pilvet värisivät nähdäkseen

   taas uuden päivän alkavan;

hän, ollen toivoa vailla, ei kyynelehtinyt

   kun harmaa aamunkoitto saapui.

SYKSY

Arthur Symons(1865-1945)

Hauras syksyn valo lehdillä

     merkitsee loppua vuoden.

     Tuuliset sateet ovat täällä,

vetiset yöt ja puhaltavat tuulet ympärillä räystäiden.

Täällä laaksossa, usvat alkavat

     hengittämään luona joenvarren

     hengitystä syksyn vuoroveden.

Tummat pellot odottavat ottaakseen sadon sisään.

Ja sinä, ja sinä olet kaukana.

     Oi, tämä on se, eikä sade

     nyt äänekkäänä vasten ruutua,

joka ottaa valon ja värin päivästä!

MUSIIKKI

Madison Cawein(1865-1914)

Jumalsyntyinen ennen Poikia Jumalan, hän paiskasi,

kera kammottavien sinfonioiden tulvan ja tulen,

Jumalan nimen aaltoilevaan Kaaokseen - maailma maailmalta

leimahti kun maailmankaikkeus vyöryi hänen lyyrastaan.

KAUNEUS

Madison Cawein(1865-1914)

Korkea kuin tähti, silti alhainen kuin kukka,

tuntemattomana hän ottaa huomiota herättämättömän paikkansa

Maan ylpeissä naamiaisissa - määrätty tunti

lyö, ja, katso! Ihme hänen kasvojensa.

TÄHDET 

Madison Cawein(1865-1914)

Nämä - kirkkaat symbolit ihmisen toivon ja maineen,

joissa hän lukee siunauksensa tai kirouksensa -

ovat tavuja joilla Jumala lausuu nimensä

laajassa lausumassa maailmankaikkeuden.

KAIKU

Madison Cawein(1865-1914)

Asuja syvänteiden, kukkuloiden ja kivien,

tytär Hiljaisuuden ja vanhan Yksinäisyyden,

varpaillaan hän seisoo sisällä luolansa tai metsänsä,

hänen elämänsä ainoa äänet joita hän pilkkaa.

LAULU

Aubrey de Vere(1788-1846)

I

Kun olin nuori, sanoin Surulle,

   "Tule, ja leikin kanssasi:" -

      hän lähelläni on nyt koko päivän; 

      ja yöllä palaa sanoen,

"Tulen taas huomenna,

   tulen ja jään luoksesi."

II 

Halki metsien me kävelemme yhdessä; 

   hänen pehmeät askeleensa kahisevat lähelläni; 

      suojaamaan väheksyttyä päätä, 

      hän oli rakentanut talvimajan; 

ja koko yön sateisessa säässä, 

   kuulen hänen lempeän hengityksensä vieressäni.

(Song)

Aubrey de Vere, syntyjään Aubrey Hunt, oli angloirlantilainen aatelinen maanomistaja ja kirjailija. Hän muutti sukunimensä de Vereksi vuonna 1832.

#AubreyDeVere #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

ORVOKIT KOTONA

Mortimer Collins(1827-1876)

I

Oi onnelliset nuput orvokin!

   Annan teidät kultaselleni, ja hän

laittaa ne missä jonkin suloisemman vielä

         on oltava aina.

II

Valkoiset orvokit löytävät valkoisemman levon:

   Kauneimmille kukille kuinka kaunis kohtalo!

Minulle säily, oi tuoksuva rinta!

         Koskemattomana.

VIHREYS

John Gray(1866-1934)

Lehdet ja oksat, kukat ja hedelmät ovat täällä;

ja täällä sydämeni, joka sykkii yksin sinulle.

Oi! Älä haavoita sydäntäni noilla kahdella rakkaalla

valkoisella kädellä, vaan ota vähäinen lahjani hellästi.

Tulen, peittämänä kasteen yön

jonka aamun viima on helmittänyt kasvoilleni.

Anna väsymykseni, jaloissasi, katseesi alla,

uneksia halki suloisen lohdun hetkiensä.

Myöhäisten suudelmiesi soidessa, anna pääni

siunatussa joutilaisuudessa vierähtää nuorelle rinnallesi;

rauhoittaen myrskyn hyväilyjesi kasvattaman,

ja tyynnyttäen aistini hetken levolla.

#JohnGray #Dekadenssi #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

TAIMEN LAULU

Arthur Sewell Buttille[1872?-1904?]

John Gray(1866-1934)

Kerro, pieni taimen, kuiskuttava itiö,

miksi olet iloinen? Miksi laulat?

Eikö sinulla ole pelkoa ryömivän olennon,

hänen jolla on jalkaa niin monta? Ja madon?

Sadepisarat rapisevat pääni yllä -

     pisara, pisara, pisara.

Kostuttamaan ruokamultaa jossa juureni ruokitaan -

     siemaus, siemaus, siemaus.

Ei ajatusta minulla olennosta jalkaisesta.

     Ei pelkoa madosta,

     kun tavoitteeni on niin lähellä;

joka hetken elämäni on rientänyt,

elämänpituista päivää en ole laulamasta lakannut:

Minun täytyy aurinko saavuttaa, aurinko.

VALITUS

John Gray(1866-1934)

Félix Fénéonille

Miehet, naiset, kutsukaa teitä niin tai näin;

     en tiedä.

     Teillä ei ole nimeä

minulle, mutta sydämessäni liekehtivässä

palaa väsymättä, alla hopeisen köynnöksen.

     Ja kietoutuneena ympärille

     sen purppuraisen ympärysmitan

kaikki asiat tuoksuvat ja arvon.

Te huudatte! Te puhkeatte valosta! Te sykitte

     kivusta! Te nyyhkytätte!

     Te kuin jokin tahti

sonaatin, kaukaa kuultu

halki sinisävyisten huntujen! Kun näissä viisauksissa,

     sieluni silmille,

     teidän hahmonne ilmestyy,

ovat särkevät käteni kyyneliä täynnä.

Complaint, kokoelmasta Silverpoints(1893).

Félix Fénéon(1861-1944) oli ranskalainen anarkisti, taidegallerian johtaja, taidekriitikko, toimittaja ja virkamies, jolla olu merkittävä rooli uusien taidesuuntausten ja taiteilijoiden tuomisessa laajemman yleisön tietoisuuteen. Hänen sanotaan keksineen termin "uusimpressionismi".

#JohnGray #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

JUPPITER

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Koko taivas ja maa kerran olivat valtaistuimeni;

nyt minulla on tuuli ainoastaan

muuttuvaisena tuomionistuimena.

Pilarien kohottama maailma tuki minua:

Mutta ihmisen vanha epäusko

ei mitään jättänyt jaloilleni.

AAMUN LAMPI

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Koko yön lampi piti salaisuuksia,

   epämääräisiä syvyyksiä yön unessa lepääviä,

missä haamut kalpeanvalkoisten tähtien

   vaelsivat, pimeyden kietomassa hohdossa.

Ja nyt se pitää kirkkaan valon

   ja varjottoman syvänsinisen taivaiden,

missä, kuin jossakin ympäröidyssä korukivessä,

   aamun kultainen lumous lepää.

(The Morning Pool, 1912.)

#ClarkAshtonSmith Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

Kuinka kaunis

haukka, joka kohoaa taivaalle

kerjäläisen majasta.

Issa(1763-1827)

Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Somtow Sucharitkulin(1952-) romaanin Starship & Haiku(1981) sivulla 18.

KYSYMYS [1]

Langston Hughes(1901-1967)

Kun vanha romumies Kuolema

tulee keräämään ylös ruumiimme

ja paiskaamaan ne olemattomuuden säkkiin,

mietin josko hän huomaa

ruumiin valkoisen monimiljönäärin

monta ikuisuuden penniä arvokkaammaksi

kuin mustan torson

puuvillanpoimijaneekerin?

YÖ MERENRANNALLA: 1915

Robert Nichols(1893-1944)

Mikä on tämä ääni, joka tuntuu vain rmoittivan?

    Ja hento valo joka levittäytyy mustaan korkeuteen?

Se on vihaisen vuoroveden kautta sureva Meri,

    takana musteisen hunnun se on valo.

Ällistyneenä näen kaikessa rajattoman

    säälin, jonka yksin luulin tuntevani tänä yönä.

PYHÄ FRANCISCUS II

Victor Daley(1858-1905)

Opin kielen lintujen,

   uusi Pyhä Franciscus olisin;

mutta, kun ymmärsin niiden sanat,

   linnut minulle saarnasivat.

FILOSOFIA

Victor Daley(1858-1905)

Elämä on verkko, jolla on monta rikkonaista päätä -   

   joten miksi, oi ystävä, olla surullinen?

Hyvä ei ole läheskään niin hyvä kuin se teeskentelee,

   paha ei puoleksikaan niin paha.

USKO

Victor Daley(1858-1905)

Kohtalo silmänsä surkee

   onneton itsensä pettäjä!

Viimeinen jumala kuolee

   kera viimeisen uskovan.

LAKHESIS

Victor Daley(1858-1905)

Yllä hitaasti kuolevan tulen,

   uneksien vanhoja unelmia, minä istun;

liekit ylös loikkaavat ja sammuvat;

   nainen istuu vastapäätä kutoen.

Olen Kohtalon vaimoksi ottanut;

   hän kutoo kera puolittaisen hymyn pilkkaavan

minua, ja unelmiani, ja elämääni

   kampalankaiseen sukkaan.

Victor Daley oli irlantilaissyntyinen australialainen runoilija.

KUKA METSÄT RYOSTI?

Emily Dickinson(1830-1886)

Kuka metsät ryösti,

luottavaiset metsät?

Pahaa-aavistamattomat puut

toivat esiin takiaisensa ja sammaleensa

hänen mielikuvitustaan miellyttääkseen.

Hän tutkaili heidän helynsä, kiinnostuneena,

hän nappasi, hän kantoi pois,

Mitä on totinen hemlokki,

mitä kuusipuu sanova?

LAULU LENNOSTA

Christina Rossetti(1830-1894)

Kun me uneksimme ja nukumme,

aurinko loikkaa ylös syvyyksistä, -

päivänvalo loikassa syntynyt!

    Nopea, hallitseva, vapaa,

    janoissaan päästä kylpemään äärimmäisessä meressä.

Kun me leikissä viivymme,

jospa vuosi vain toukokuuhun pysähtyisi!    

Tuulet ovat nousseet ja matkalla

    yli maan, yli meren,

    päämääräänsä missä niiden onkaan päämäärä.

On aika nousta,

kilvata vuoksi luvatun palkinnon.

Aurinko kiitää, tuuli kiitää.

    Olemme vahvoja, olemme vapaita,

    ja koti lepää takana tähtien ja meren.

(A Song of Flight, 1890.)

Säveltäjä Edgar Elgar(1857-1934) sovitti runon vuonna 1895.

#ChristinaRossetti #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

"KESKIYÖSSÄ ON NUPUILLAAN HUOMINEN"

Christina Rossetti(1830-1894)

Tuuliset oksat vasten tuulista taivasta;

     silti taivas on osittain sininen

          ja pilvet osittain kirkkaat.

Kuka voi kertoa, mutta mahla on kohoamassa ylös

          poissa näkyviltä,

valmiina puhkeamaan läpi?

Talvi on hoivaava äiti Kevään,

     suloinen tyttärensä vuoksi.

          Ei suloton omilleen,

sillä tulevaisuus on nupuillaan kaikessa

          kasvaneessa tai kukkineessa

tai valmiina ilmestymään.

KOLME VUODENAIKAA

Christina Rossetti(1830-1894)

   "Malja toivolle!" nainen sanoi,

kevätaikaan ennen kuin vanha oli kukinta;

verenpunainen viini oli huonoa ja kylmää

   luona suunsa rikkaamman punaisen.

   "Malja rakkaudelle!" kuinka matalia,

pehmeitä sanat; ja kaiken aikaa

hänen punastuksensa kera hymyn väreili

   kuin kesä jälkeen lumen.

   "Malja muistolle!"

Kylmä malja, joka on yksin tyhjennettävä;

kun syksytuulet ovat nousseet ja valittavat

   halki karun meren.

   Toivo, muisto, rakkaus:

Toivo kauniista aamusta, ja rakkaudesta päiväksi,

ja muisto illan harmauteen

   ja kyyhky yksinäinen.

Three Seasons on suomennettu teoksesta Goblin Market, The Prince's Progress And other poems(1913). Se ilmestyi alunperin teoksessa Goblin Market, and Other Poems(1862).

#ChristinaRossetti #Käännös #Käännösrunous #PreRafaeliitit #Runot #Runous #Suomennos

vuoristoelämä

kerätä irtopuuta

oikea työ vanhalle

Ikeda Kaoru(1875-1946)

Ikeda Kaoru oli japanilaissyntyinen kanadalainen kirjailija, joka kirjoitti runoja sisältävän päiväkirjan. Vuodesta 1942 kuolemaansa asti hän oli "uudelleensijoitusleirillä" Brittiläisessä Kolumbiassa syntyperänsä vuoksi.

marjoja poimiessa

osun karhunjäljen luo

Slocan-vuorilla

Ikeda Kaoru(1875-1946)

jopa täällä

lapsi etsimässä neliapilaa

Cullodenin nummella

David Cobb(1926-)

Cullodenin nummella huhtikuun 16. päivänä 1746 käyty taistelu päätti vuosien 1745-46 kapinan Iso-Britanniassa, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää vuodesta 1714 hallinnut Hannover-suku ja palauttaa Stuartit valtaan.

Tänä syksyn keskiyönä

Orion on ikkunassani

huutaen koiraansa.

Carol A. Coiffait

TURPIAALI

Edgar Fawcett(1847-1904)

Kuinka on, turpiaali, että olet tullut lentämään

trooppisessa loistossa halki pohjoisen taivaamme?

Jonakin iloisena hetkenä oliko se luonnon valinta

huomenlahjana antaa tilkulle auringonlaskua ääni?

Vai oliko jokin oranssi tulppaani, mustalla sipaistu,

jossakin unohdetussa puutarhassa, aikakausia sitten,

kaipaava kohti Taivasta kunnes kuultiin sen toive,

halu sanomaton olla lintu?

Kahva

kuussa -

ja mikä suurenmoinen viuhka!

Sõkan(1464-1552)

Suomennettu H. R. Blythin(1898-1964) englanninkielisestä käännöksestä.

"SANOMME, ETTEMME OLE KOHTAAVA"

Thomas Hardy(1840-1928)

Sanomme, ettemme ole kohtaava

uudestaan alla tämän taivaan,

ja käännymme lyijyisin jaloin,

     mumisten "Hyvästi!"

Mutta naura kuinka kaduimme

menneen aikamme jäähyväisiä

kun he jotka menivät iäksi

     kohdataan uudestaan.

Me puhumme kevyimpään muottiin

pikkuasioista aiemmin keskustelluista,

ja eroamme kohdataksemme uudestaan,

     mutta emme enää tapaa.

(We Say We Shall Not Meet)

#ThomasHardy #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos 

Sudenkorennot

lopettavat kiihkeän lentonsa

kun puolikuu nousee.

Takarai Kikaku(1661-1707)

Suomennettu H. R. Blythin(1898-1964) englanninkielisestä käännöksestä.

Kuu vedessä:

Murtuen yhä uudestaan,

silti siellä.

Ueda Chõshu(1853-1932)

Käännetty R. H. Blythin(1898-1964) englanninkielisestä käännöksestä.

FLANDERIN NIITYILLÄ

John McCrae(1872-1918)

Flanderin niityillä unikot kukkivat

     välissä ristien, rivi jälkeen rivin,

   jotka paikkamme merkitsevät; ja taivaalla

   leivot, yhä rohkeasti laulaen, lentävät

tuskin kuultuna keskellä aseiden alhaalla.

Me olemme Kuolleet. Lyhyitä päiviä sitten

me elimme, tunsimme aamunkoiton, näimme iltaruskon hehkun,

   rakastimme ja olimme rakastetut, ja nyt me lepäämme,

               Flanderin niityillä.

Ota vastaan riitamme kanssa vihollisen:

Sinulle pettävistä käsistä me heitämme

   soihdun; sinun on pidettävä sitä korkealla.

   Jos petät luottamuksen kanssa meidän jotka kuolemme

emme oleva nukkuva, vaikka unikot kasvavat

               Flanderin niityillä.

(In Flanders Fields)

JohnMcCrae oli kanadalainen kirurgi ja everstiluutnantti, joka aloitti maailmankuulun runonsa kirjoittamisen taistelussa kaatuneen ystävänsä Alexis Helmerin(1892-1915) haudalla Flanderissa. McCrae kuoli keuhkokuumeeseen ollessaan sotasairaalan johtajana Ranskassa.

#JohnMcCrae #KanadanKirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #Sotarunous