RUNOILIJAN VIIVYTYS

Henry David Thoreau(1817-1862)

Turhaan näen aamun nousevan,

turhaan katson lännen leimua,

joka jouten katson toisiin taivaisiin,

odottaen elämää toisin tavoin.

Keskellä sellaista vaurautta osatta,

minä vain yhä olen köyhä sisältä,

linnut laulaneet ovat pois kesänsä,

mutta yhä ei ala kevääni.

Odotanko sitten syksytuulta,

pakotettuna etsimään päivää leudompaa,

jättämättä taakse mitään pesää outoa,

en metsiä yhä kaikumaan laulustani?