Robert Frost(1874-1963)
Hämmästelen puita.
Miksi tahdomme sietää
ikuisesti näiden melua
enemmän kuin muuta melua
niin lähellä asuinpaikkaamme?
Kestämme ne päivällä
kunnes menetämme kokonaan kiirehtimättömyyden
ja pysyvyyden iloissamme
ja omaksumme kuuntelevan olemuksen.
Ne ovat se mikä puhuu menemisestä
mutta ei koskaan pois pääse;
ja joka ei puhu vähempää tietämyksen vuoksi,
kun se kasvaa viisaammaksi ja vanhemmaksi,
kun nyt se aikoo jäädä.
Jalkani raahaavat lattiaa
ja pääni huojahtaa olkapäälleni
joskus kun katselen puiden huojuvan
ikkunasta tai ovelta.
Olen lähtevä jonnekin,
olen tekevä tuon rämäpäisen päätöksen
jonakin päivänä kun ne ovat äänessä
ja heiluvat aivan kuin pelästyttääkseen
valkoiset pilvet yllään eteenpäin.
Minulla on oleva vähemmän sanottavaa,
mutta olen oleva poissa.
The Sound of the Trees on suomennettu teoksesta Mountain Interval(New York: Henry Holt and Company 1916), sivulta 99.
#RobertFrost #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti