PIMEÄ TALO

Walter de la Mare(1873-1956)

Näe tämä talo, kuinka pimeä se on

alla valtavaoksaisten puidensa!

Ei yksikään värisevä pieni lehti huuda

tuolle Tarkkailijalle taivaalla -

"Poista, poista etsivä katseesi,

viaton taivaan teiden,

pohdi älä, Kuu, niin villisti kirkas,

salaisuuksia kätkettyjä katseelta."

"Salaisuuksia", huokaa yötuuli,

"autius on kaikki mitä löydän;

jokainen avaimenreikä saavuttamani

ulvoo kutsua, heikkoa ja surullista,

mikään ääni ei koskaan vastaa minulle,

          vain autius."

"Kerran, kerran..." heinäsirkka kimittää,

ja kaukana ja lähellä hiljaisuus täyttyy

sen pikkuruisesta äänestä, ja sitten

          taas hiljaisuus lankeaa.

Äänettömät varjot madellen hitaasti

merkitsevät kuinka tunnit menevät,

jokainen kivi kasvaa hitaasti hometta,

ja vähäisimmät tuulet jotka puhaltavat

jotakin vähäisintä atomia tärisyttävät,

jonkin levottoman raunion tekevät

katossa ja muureissa. Kuinka mustaa on

alla näiden tiheäoksaisten puiden!

Runo julkaistiin nimellä The Empty House kokoelmassa Motley and Other Poems(New York. Henry Holt and Company, 1918, ja Lontoo: Constable and Company, 1919) ja nimellä The Dark House kokoelmassa The Sunken Garden and Other Poems(Lontoo: Beaumont Press, 1922), sen sivulla 15. Se on käännetty tähän edellisen teoksen vuoden 1918 painoksen sivuilta 15-16.

#WalterDeLaMare #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos