SYYSKUUN 1., 1939

W. H. Auden(1907-1973)

Istun yhdessä räkälöistä
Viidennelläkymmenellätoisella kadulla
epävarmana ja peloissani
kun viisaat toiveet hiipuvat
alhaisen epärehellisen vuosikymmenen:
Aallot kiukun ja pelon
kiertävät päällä kirkkaiden
ja pimentyneiden seutujen maan,
pakkomielteenä yksityiselämissämme;
sanoinkuvaamaton tuoksu kuoleman
loukkaa syyskuun yötä.

Tarkka oppineisuus voi
paljastaa koko loukkauksen
Lutherista tähän päivään
joka on ajanut hulluksi kulttuurin,
selvittää mitä tapahtui Linzissä,
mikä suunnaton imago
teki psykopaattisen jumalan:
Minä ja kansa tiedämme
minkä kaikki koululapset oppivat,
ne joille tehdään pahaa
tekevät pahaa vuorostaan.

Karkotettu Thukydides tiesi
kaiken mitä puhe voi sanoa
Demokratiasta,
ja mitä diktaattorit tekevät,
iäkkään roskan he sanovat
välinpitämättömälle haudalle;
eritteli kaiken kirjassaan,
valistuksen pois ajettuna,
tavan muodostavan kivun,
leväperäisyyden ja surun:
Meidän täytyy kärsiä ne kaikki uudestaan.

Tähän puolueettomaan ilmaan
jossa sokeat pilvenpiirtäjät käyttävät
täyttä korkeuttaan julistamaan
voimaa joukkoihmisen,
jokainen kieli vuodattaa turhan
tekosyynsä kilpailullisen:
Mutta kuka voi elää kauan
hurmiollisessa unessa;
ulos peilistä ne tuijottavat,
imperialismin kasvot
ja väärä kansainvälinen.

Kasvot pitkin baaria
takertuvat tavalliseen päiväänsä:
Valojen ei pidä koskaan sammua,
musiikin täytyy aina soida,
kaikki tavat juonittelevat
saadakseen tämän linnoituksen omaksumaan
kodin kaluston;

jottemme näkisi missä olemme,
eksyneinä riivattuun metsään,
lapset peloissaan yöstä
jotka eivät koskaan ole olleet onnellisia tai hyviä.

Pitkästyttävin taistelunhaluinen roska
Tärkeät Henkilöt huutavat
ei ole niin karkea kuin toiveemme:
Mitä hullu Nizinski kirjoitti
Djagilevista
on totta tavallisesta sydämestä;
sillä virhe kasvanut luuhun
jokaisen naisen ja jokaisen miehen
janoaa mitä ei voi saada,
ei yleismaailmallista rakkautta
vaan tulla rakastetuksi yksinään.

Vanhoillisesta pimeydestä
siveelliseen elämään
sankat työmatkalaiset tulevat,
toistaen aamuista valaansa;
"Olen oleva uskollinen vaimolle,
keskityn enemmän työhöni,"
ja avuttomattomat kuvernöörit heräävät
jatkamaan pakonomaista peliään:
Kuka voi vapauttaa heidät nyt,
kuka voi tavoittaa kuuron,
kuka voi puhua puolesta mykän?

Kaikki mitä minulla on ääni
tehdä tekemättömäksi kääritty valhe,
romanttinen valhe aivoissa
aistillisesta kadunmiehestä
ja valhe Käskyvallasta
jonka rakennukset kopeloivat taivasta:
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin Valtio
eikä kukaan ole olemassa yksinään;
nälkä ei salli vaihtoehtoa
kansalaiselle tai poliisille;
meidän täytyy rakastaa toisiamme tai kuolla.

Puolustuskyvyttömänä alla yön
maailmamme tokkurassa makaa;
silti, täplinä kaikkialla,
ironiset valopisteet
välähtävät milloin Oikeamieliset
vaihtavat viestejään:
Saattaisinko minä, koostuneena laillaan heidän
Himosta ja tomusta,
kiusaamana saman
torjunnan ja epätoivon,
näyttää saman vahvistavan liekin.

(September 1, 1939; 1939.)

#Auden #WHAuden #WystanHughAuden #BrittiläinenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos