SERAPHITA

Ernest Dowson(1867-1900)

Tule älä eteeni nyt, oi kasvo ihanteellinen!

Minä myrskyn paiskoma, ja kannettu mukana elämän intohimoisen meren;

levoton ja pimeä ja myrskyinen vaikka kulkuni on;

emme täällä ja nyt voi sulautua tai syleillä,

jottei äänekäs tuska vesien hävittäisi

kirkasta valaistusta muistosi,

mikä hallitsee yötä; lepää, kaukana minusta,

tyyneydessä sinun asuinpaikkasi!

Mutta kun myrsky on huipussa, ja ukkonen ulvoo,

ja meri ja taivas ovat revityt, oi kuu koko yöni!

Kumarru alas vain kerran säälissä suuren epätoivoni,

ja anna kätesi, vaikka liian myöhään auttaakseen, laskeutua

vain kerran kalpeille silmilleni ja vajoavalle tukalleni,

ennen kuin suuret aallot valloittavat viimeisessä turhassa taistossa.

(Seraphita, kokoelmasta Verses, 1896.)

Runo on Honore de Balzacin(1799-1850) - jonka tuotantoa Ernest Dowson käänsi - romaanin Séraphîta(1834) innoittama. Romaanin hermafrodiittinen, Norjassa vuonon rannalla asuva nimihenkilö edustaa ihanteellista ihmisyyttä; hän on on kohonnut sukupuolierojen yläpuolelle vedoten sekä miehiin että naisiin.

#ErnestDowson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos