Pieni pitkä huone joka näytti pajut lännessä
kapeni kohti loppua tulisijan täyttämää,
vaikka ei leveä. Pidin siitä. Kukaan ei arvannut
mikä tarve tai sattuma sai heidät niin rakentamaan.
Vain kuu, hiiri ja varpunen kurkkivat
sisään muratista ympärillä ikkunan tiheänä.
Kaikesta minkä ne näkivät ja kuulivat siellä ne ovat pitävä
Kaikesta minkä ne näkivät ja kuulivat siellä ne ovat pitävä
tarinan vanhasta muratista ja vanhemmasta tiilestä.
Kun katson takaisin olen kuin kuu, varpunen ja hiiri
jotka todistivat mitä eivät voineet ymmärtää
tai muuttaa tai estää pimeässä talossa.
Yksi asia pysyy samana - tämä oikea käteni
ryömien ravun lailla yli puhtaan valkoisen paperin,
leväten hetken joka aamu tyynyllä,
sitten taas kerran alkaen ryömiä kohti vanhuutta.
Sata viimeistä lehteä virtaavat pajun ylle.
The Long Small Room, kirjoitettu marraskuussa vuonna 1916, on suomennettu kokoelmasta Poems(1917), kirjan sivulta 49.
Olen kääntänyt kuudennen rivin "casement" pelkästään "ikkunaksi", koska tarkka käännös, "sivusaranoitu ikkuna", tekisi muutenkin hieman ongelmallisesta lauseesta turhan vaivalloisen lukijalle.
#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti