George Herbert(1593-1633)
Suloisin suloisista, kiitän sinua: kun tyytymättömyys
kautta vartaloni mieltäni vahingoitti
otit minut silloin; ja nautinnon asunnossasi
viehättävämmän asuinsijan minulle osoitit.
Nyt sinussa ilman vartaloa liikun,
kohoten ja laskeutuen siivilläsi:
Me molemmat yhdessä suloisesti elämme ja rakastamme,
silti joskus sanomme, Jumala auttakoon kuningasparkoja.
Lohduta, kuolen; sillä jos lähdet minulta,
varmasti olen niin tekevä, ja paljon enemmän:
Mutta jos matkustan seurassasi,
tiedät reitin taivaan ovelle.
(Church-Musick; The Temple, 1633.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti