Robert Burns(1759-1796)
I
Tuulinen Länsi viimansa levittää,
ja rakeet ja sade puhaltavat;
tai, myrskyinen Pohjoinen eteenpäin paimentaen lähettää,
sokaisevan rännän ja lumen:
Kun taas, syöksyen ruskeana, Virta alas tulee,
ja karjuu penkereeltä penkereelle;
ja lintu ja peto, piilossa, lepäävät,
ja kuluttavat sydämettömän päivän.
II
Pyyhkäisevä viima, taivas pilvinen,
iloton talvipäivä,
pelätköön toiset, minulle rakkaampi,
kuin kaikki ylpeydenaihe toukokuun:
Myrsky ulvoo, se sieluani tyynnyttää,
suruihini se yhtyvän vaikuttaa;
lehdettömät puut miellyttävät mielikuvitustani,
niiden kohtalo omaani muistuttaa!
III
Sinä Voima Ylimmäinen, jonka mahtava Suunnitelma,
nämä kärsimykseni minun toteuttaa;
täällä, vakaasti, lepään, niiden täytyy parhaat olla,
koska ne ovat Sinun Tahtosi!
Sitten kaikki mitä tahdon (oi, myönnä
tämä yksi toivomukseni!)
koska iloitsemisen Sinä kiellät,
auta minua alistumaan!
(Winter, a Dirge, 1786.)
#RobertBurns #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennoksia #Suomennos