Edwin Arlington Robinson(1869-1935)
Kostonhimoisena halki kylmien marraskuun nummien,
äänekkäänä kera menneiden sukupolvien häpeän tuli kolkko
surullinen tuuli joka ulvoi, ja vastasi kirkaisulla,
kajahdellen pitkien yksinäisiä käytäviä.
Vanha mies kuuli sen; ja hän kuuli, pakostakin,
sanoja huulilta jotka eivät enää puhuneet-
sanoja menneisyyden jotka vavisuttivat vanhan miehen poskea
kuin kuolleet, muistetut askeleet vanhoilla lattioilla.
Ja sitten siellä olivat lehdet jotka vaivasivat häntä niin!
Ruskeat, ohuet lehdet jotka kivillä ulkona
hypähtelivät kera jäädyttävän kuiskauksen. Silloin tällöin
ne pysähtyivät, ja pysyivät siinä - vain antaakseen hänen tietää
kuinka kuolleita ne olivat; mutta jos vanha mies huusi,
ne lepattivat pois kuin ihmisten kuihtuneet sielut.
(The Pity of the Leaves)
#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti