SUURET ÄÄNET

Charles Timothy Brooks(1813–1883)

Ääni mereltä vuorille,

   vuorilta merelle taas;

kutsuu syvältä asti lähteisiin:

   Oi henki! ole iloinen ja ole vapaa!

Huuto tulvavesistä lähteisiin,

   ja kosket toistavat iloisen laulun

kun ne loikkaavat rinnalta vuorien:

   Oi henki ole iloinen ja ole vahva!

Mäntymetsät sävähtävät tunteesta

   ylistyksen kun henki ohi pyyhältää;

äänellä kuin kohina meren

   sielulle kuuntelijan ne huutavat.

Oi, laula, ihmissydän, kuin lähteet,

   riemulla kunnioittavalla ja vapaalla;

tyytyväisenä ja rauhallisena kuin vuoret,

   ja syvänä kuin metsät ja meri.

Charles Timothy Brooks oli yhdysvaltalainen, Harvardin yliopistosta valmistunut, kristillisen Jumalan kolminaisuuden kieltänyt saarnaaja ja myöhemmin kirkkoherra(1837-83), kääntäjä, elämäkerturi ja runoilija.

#CharlesTimothyBrooks #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MUSIIKKI JA MUISTO

John Albee(1833–1915)

Lumoojatar, kosketa enää älä tuota melodiaa!

Tiedä en mitä se sisältää voi,

mutta rinnassani sellaisen tuntee se herättää

itse henkeni melkein murtuu.

Ajatukset tulevat jostakin valtakunnasta kätketystä

jonka himmeät muistot mennessään vievät,

silti tuomatta takaisin asioita jotka menetin, -

silti tuoden kaiken tuskan ne maksoivat.

John Albee oli Harvardin yliopistossa koulutettu yhdysvaltalainen elämäkerturi, "herrasmiesmaanviljelijä", paikallishistorioitsija, pappi ja runoilija.

#JohnAlbee #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

LÄHESTYEN JUMALAA

Amos Branson Alcott(1799-1888)

Kun lähestyt Ainoaa,

minuutesi itsestäsi täytyy sinun vapauttaa,

viittasi petollinen heittää sivuun,

ja Olemuksesi olemuksessa olla.

#AmosBransonAlcott #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #UskonnollinenRunous

KUOLEMASTA

Ben Jonson(1572-1637)

 

Hän joka kuolemaa pelkää,

tai suree sitä, oikeudenmukaisissa,

näkyihin Ylösnousemuksen vähän luottaa.

AJELEHTIMASSA

MELEAGER GADARALAINEN(n.140/130-n.70/60 eaa)

Katkera aalto Rakkauden, ja taukoamattomat 

puuskat Mustasukkaisuuksien ja talvinen meri rellestyksen,

minne minua kannetaan? Ja peräsimet henkeni

ovat aivan irralleen lasketut;

olemmeko näkevä siron Skyllan taas?

Suomennettu John William Mackailin(1859-1945) vuonna 1890 julkaistusta englanninkielisestä käännöksestä.

#Epigrammit #Hellenismi #Kirjallisuus #KreikkalainenAntologia #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MERLIN

Edwin Muir(1887-1959)

Oi Merlin kristalliluolassasi

syvällä timantissa päivän,

onko koskaan oleva laulajaa

jonka musiikki tulee siloittamaan

Aatamin sormen piirtämän uurteen

halki muistin ja aallon?

Tai juoksijaa joka on voittava

ihmisen pitkän varjon eteenpäin puskevan,

murtautuen läpi muistin portin

ja ripustava omenan puuhun?

Tuleeko taikasi koskaan näyttämään

nukkuvan morsiamen suljetun neitsytkammioonsa,

päivän seppelöitynä kummulla lumensa

ja Ajan lukittuna torniinsa?

(Merlin)

Edwin Muir oli skotlantilainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Orkney-saarilla maanviljelijäperheeseen syntynyt Muir lopetti koulunkäynnin perheen muuttaessa Glasgow'hun vuonna 1901, missä hän alkoi 14-vuotiaana työskentelemään tehdas- ja toimistotöissä. 

#EdwinMuir #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

METSÄMIES

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Hän otti värin liivinsä

jäniksen takista tai rinnasta teeren;

sillä, kuten metsänväki piileskelee ja väijyy,

niin kulkee metsämies, huomaamatta.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

RUNOILIJA

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Iäti runoilija pois maasta

ohjaa parkkinsa ja purjeen säätää;

suoraan ulos merelle hänen kurssinsa asettuvat,

uusia maailmoita kutterissa hauraassa löytääkseen.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

PUHUJA

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Jolla ei ole käsiä

täten täytyy käyttää kieltään;

ketut niin ovelia ovat

koska ne eivät voimakkaita ole.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

VALTA

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Hänen kielensä oli laadittu musiikkiin,

ja hänen kätensä taidolla aseistetut;

hänen kasvonsa olivat muotti kauneuden,

ja hänen sydämensä valtaistuin tahdon.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

LAHJAT

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Lahjat erään joka rakasti minua -

oli viimeinen hetki niiden tulla;

kun hän lakkasi minua rakastamasta,

aika oli niiden päättyä häpeästä.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

JÄRKI

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

Mene, kiidätä tähdet ajatuksen

hohtaviin päämäärinsä; -

kylväjä levittää laajalle siemenensä;

vehnä jonka kylvät sieluja olkoon.

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

YSTÄVYYS

Ralph Waldo Emerson(1803-1882)

   Sinä hölmö Hafiz! Sano, tuntevatko

   tomppelit arvon Omanin helmien?

   Anna jalokivi joka himmentää kuun

   jaloimmalle, tai älä kenellekään.

Rakkain, minne varjosi lankeaa,

   Kauneus istuu ja musiikki kutsuu;

   minne muotosi ja suosiosi tulevat,

   siellä kaikilla hyvillä olennoilla on kotinsa.

Ei mikään timanttikivi prinssilla tai morsiamella

   puoliksikaan niin aistikkaasti koskaan hohtanut,

   kuin valo rohkean aloitteellisuuden

   säteillen nuoren miehen silmistä.

(Friendship)

#RalphWaldoEmerson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos  #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

KUMPPANI

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

Antaa miehen vastata kuten tahtoo,

tai olla kevytsydäminen kuin voi,

nyt eikä jälkeenpäin hän ole sanova

kuluneita sanoja tarpeeksi tappamaan,

tai rauhoittaa niiden taidolla,

epäluuloa, joka eilen syntyi,

kun hän valehteli ja nainen nauroi.

Löytäköön hän toisen nimen

tähtivalolle lumella,

opettakoon hän naista kunnes tämä tietää

että kaikki vuodenajat ovat samat,

ja että kaikki suojaiset polut ovat kauniita, -

silti, minne nainen onkaan menevä,

epäilyksellä on oleva asumus siellä.

(Companion)

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

KESÄAURINKO YMPÄRILLÄNI HOHTI

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Kesäaurinko ympärilläni hohti,

poimuinen laakso lepäsi

virrassa auringon ja tuoksun,

tuona kesäpäivänä kuumana.

Puut korkeat seisoivat auringonvalossa

liikkumatta kuin olla voi,

mutta syvä ruoho huokasi ja kahisi

ja kumarsi ja minua kutsui.

Syvä ruoho liikkui ja kuiskasi

ja kumarsi ja kasvojani hipaisi.

Se kuiskasi auringonhehkussa:

"Talvi tulee nopeasti."

Runon kääntämisessä ongelmana on se, että runossa on kaksi tasoa: Toisaalta se on kuvaavinaan kesämaisemaa ja vuodenajan lyhyyttä ja katoavuutta, mutta sanavalinnat alkuperäistekstissä viittaavat vahvasti toiseen, eroottiseen tulkintaan. Molempien tasojen säilyttäminen käännöksessä ei ole täysin mahdollista. Olen esiumerkiksi kääntänyt alkuperäistekstin sanan sultry suomeksi kuumaksi, mutta tämä toinen, eroottinen taso, ei varmaankaan tulisi lukijan mieleen ilman tätä selitystä. "Poimuinen laakso" tässä tulkinnassa tarkoittaa naisen intiimejä alueita ja korkeana seisova puut fallossymboleita. Syvä ruoho, deep grass, voi myös tarkoittaa intiimialueen karvoitusta. Ei pelkästään vuodenaika ole katoavainen, vaan myös ihmisen seksuaalisuus. Kuten kesä, vanhuus on pian jättävä sen menneisyyteen. 

#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

KOLME NELISÄETTÄ

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

I

Yhtä kauan kuin Maineen kopea musiikki soi

  ovat runoilijat pilkkaava sitä kruunatuilla sanoilla ylevillä;

ja riutuneet miehet ovat kipuava olemaan kuninkaita

  yhtä kauan kuin Kunnia punnitsee itsensä tomussa.

II

Juo suurenmoisuudelle täyttymättömän,

  äläkä vapise vuoksi rellestyksen joka on ohi:

Viinit jotka toivat punan Lucullukselle ovat kaikki vuodatetut,

  kielet joita Nero sormeili ovat kaikki menneet.

III

Me emme voi kruunata itseämme kaikella,

  emmekä voi maanitella Kohtalottaria vuoksemme kinaamaan:

Huolimatta siitä mitä olemme, tai mitä laulamme,

  Aika löytää kuihtuneen lehden jokaisesta seppeleestä.

(Three Quatrains)

Lucius Licinius Lucullus(n. 117-57/56 eaa) oli ylellisestä elämästään tunnetu roomalainen poliitikko ja sotapäällikkö.

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

TOINEN TUMMA LEIDI

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

Ajattele älä, koska ihmettelen minne pakenit,

että nostaisin nuppineulan sinut nähdäkseni siellä;

voit, minusta, vaania missä tahansa,

niin kauan kuin et pientä päätäsi näytä;

ei mikään tumma ja paha tarina kuolleiden

jättäisi sinua vähemmän turmiolliseksi tai vähemmän kauniiksi -

ei edes, Lilith, kanssa kuuluisan tukkansa;

ja Lilith oli paholainen, olen lukenut.

En voi vihata sinua, sillä silloin rakastin sinua.

Metsät olivat kultaisia tuolloin. Oli tie

halki pyökkien; ja sanoin niiden pehmeiden jalkojen näkyvän

kuin sinun. Totuuden on täytynyt kuulla minut kaukaa,

sillä koskaan ei minun täydy oppia taas

että sinun ovat sorkkaiset kuten ei minkään pyökin.

(Another Dark Lady)

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

JUMALAN TAHTO

Mildred Howells(1872-1966)

Jumala tarkoitti minun olevan nälkäinen,

jotta etsisin löytääkseni

viisauden, ja totuuden, ja kauneuden,

mieleni tyydyttämään.

Jumala tarkoitti minun olevan yksinäinen,

jotten tahtoisi pysyä

jossakin vihreässä maisessa Eedenissä

liian kauan taivaasta poissa.

Jumala tarkoitti minun olevan väsynyt,

että minun täytyisi kaivata lepuuttaa

tätä heiveröistä, särkevää ruumista

syvällä maan tummalla rinnalla.

(God's Will)

#MildredHowells #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

PITKIN METSÄMAAN REITTIÄ

Mildred Howells(1872-1966)

Kun kuljeskelin pitkin metsämaan reittiä,

   tapasin kauniin Kevään, seppele kädellään;

hän seisoi hetken tuijottaen hämmästyneenä,

   sitten kääntyi ja pakeni nopsassa hädässä.

Ja kun yritin seurata hänen nopsaa pakoaan

   pitkin reittiä olin nähnyt hänen kulkevan,

ei jälkeäkään hänestä säilynyt katseeni kohtaamaan

   paitsi kolme orvokkia keskellä ruohon.

#MildredHowells #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

USVAHENGET

Mildred Howells(1872-1966)

Mereltä valkoinen sumu hiipii,

   verhoten näkyvistä laivan, ja kiven, ja puun,

kun taas kiedottuina sen harsoon, äänettömistä syvyyksistä,

   takaisin maalle tulevat merellä menetetyt.

Yli kyynelruohon he ajelehtivat

   pitkin polkuja hyvin tunnettuja koteihinsa taas,

sormeillakseen salpaa jota he eivät nostaa saa

   ja kurkistamaan läpi ikkunaruudun välkehtivän.

Sitten kirkkomaalla etsii jokainen kiven

   muistolleen nostetun keskeltä muiden,

ja he katsovat luona tyhjien hautojensa yksin

   kunnes sumu vyöryy takaisin rintaan meren.

(Fog Wraiths)

Mildred Howells oli yhdysvaltalainen runoilija, kirjailija William Dean Howellsin(1837-1920) tytär. Runo on vuodelta 1913. John Alden Carpenter(1876-1951) sanoitti siitä vuonna 1917 yhä esitettävän laulun.

Kyynelruohoksi olen kääntänyt alkuperäistekstin weeping grass, jonka tieteellinen nimi on (jos Howells tarkoittaa tätä Oseaniassa kotoperäisenä tavattavaa lajia) Microlaena stipoides, ja jolle en ole kyennyt löytämään olemassaolevaa suomenkielistä nimeä.

#MildredHowells #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suiomennos

HERÄTYSSAARNAAJAN VAIMO

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

"Miksi en ole oma itseni näinä monina päivinä,

kysyt? Ja eikö sinulla ole muuta kysyttävää?

Teen vääryyttä sinulle? En kuule ylistystäsi

Jumalalle minun antamisestani sinulle jakamaan tehtäväsi?"

"Mustasukkainen - Hänestä? Koska hänen poskensa ovat vaaleanpunaiset,

ja hänellä on silmät? Ei, ei vaikka hänellä olisi seitsemän.

Jos vain varastaisit tunnin ajatellaksesi,

joskus, voisi olla vähemmän anteeksiannettavaa."

"Ei, et ole koskaan julma. Jos kerran tai tai kaksi

huomaisin sinut sellaisena, voisin ylistää ja laulaa.

Mustasukkainen - Mitä? Et ole kovin viisas.

Eikö hyvä Kirja kerro sinulle mitään?"

"Daavidin aikaan Miikal-paran täytyi mennä.

Mustasukkainen Jumalalle? No, jos tahdot niin."

(An Evangelist's Wife)

Edwin Arlington Robinson oli yhdysvaltalainen runoilija, joka voitti ensimmäisen runouden Pulitzer-palkinnon vuonna 1922 kokoelmallaan Collected Poems(1921) ja uusi voittonsa kokoelmilla The Man Who Died Twice(1924) vuonna 1925 ja Tristram(1927) vuonna 1928. Harvardin yliopistossa opintonsa vuonna 1893 keskeyttänyt ja alkoholismin kanssa kamppailut Robinson oli presidentti Theodore Rooseveltin(1858-1919) suojatti, joka järjesti hänelle suojatyöpaikan tullilaitokselta ja auttoi vaikutusvallallaan hänen kirjallisen läpimurtonsa suorittamisessa.

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

PUUTARHA

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

On aidoittamaton puutarha peittynyt

nupuilla ja kukkasilla ja lehdillä kaikenlaisilla;

ja kerran, keskellä ruusujen ja lyhteiden,

Puutarhuri ja minä olimme siellä ainoastaan.

Hän johdatti minut palstalle jonne olin heittänyt

päivieni saksankuminan haaskatulle kamaralle,

ja tuossa sekamelskassa surullisten heinien löysin

sadon elämän joka oli omani.

Elämäni! Oi, kyllä, siellä oli elämäni, totisesti!

Ja siellä olivat kaikki elämät ihmiskunnan;

ja ne olivat kuin kirja jota saatoin lukea,

jonka jokainen lehti, ihmeenomaisesti allekirjoitettu,

avasi itsensä Ajatuksen ikuisesta siemenestä,

rakkauden juurittamana Jumalan mielen puutarhaan.

(The Garden)

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

LEHTIEN SÄÄLI

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

Kostonhimoisena halki kylmien marraskuun nummien,

äänekkäänä kera menneiden sukupolvien häpeän tuli kolkko

surullinen tuuli joka ulvoi, ja vastasi kirkaisulla,

kajahdellen pitkien yksinäisiä käytäviä.

Vanha mies kuuli sen; ja hän kuuli, pakostakin,

sanoja huulilta jotka eivät enää puhuneet-

sanoja menneisyyden jotka vavisuttivat vanhan miehen poskea

kuin kuolleet, muistetut askeleet vanhoilla lattioilla.

Ja sitten siellä olivat lehdet jotka vaivasivat häntä niin!

Ruskeat, ohuet lehdet jotka kivillä ulkona

hypähtelivät kera jäädyttävän kuiskauksen. Silloin tällöin

ne pysähtyivät, ja pysyivät siinä - vain antaakseen hänen tietää

kuinka kuolleita ne olivat; mutta jos vanha mies huusi,

ne lepattivat pois kuin ihmisten kuihtuneet sielut.

(The Pity of the Leaves)

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

TUHKIEN JA LIEKIN TARINA

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

Ei väliä miksi, tai mistä, tai milloin nainen tuli,

siellä oli hänen paikkansa. Ei väliä mitä ihmiset sanoivat,

ei väliä mikä hän oli; elävä tai kuollut,

uskollinen tai ei, mies rakasti häntä silti.

Tarina oli yhtä vanha kuin ihmisen häpeä,

mutta aina lähtien tuosta yksinäisestä yöstä kun nainen pakeni,

kirjat miehen sokeuttaen, mies oli lukenut vain

tarinan tuhkien ja liekin.

Siellä nainen oli aina varsin pian tulossa

huijaamaan hänet takaisin, katuvine pelästyneine silmineen

jotka omasivat naurun kuun

hämmentyneille rakastajille, ja saamaan hänet ajattelemaan -

ennen kuin nainen antoi hänelle aikaa silmää iskeä -

että synnin suudelmat olivat Paratiisin avaimet.

(The Story of Ashes and the Flame)

#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

ISEULT

Joseph Auslander(1897-1965)

Pyyhkäise home Iseultin tukasta ja kasvoilta:

    Ja olet löytävä tuon tummanhurjan kullan

    yhä kytevän alla peiton mustan homeen;

ja olet löytävä nuo silmäluomet hauraiksi kuin pitsi;

silmät kuin siniset kivet huuhdotut tuulisessa paikassa;

    tuon suun jonka hohtava liike kerran hallitsi

    Cornwallia ja Lyonnesseä; tuon kaulan kylmän

kuin pitkän kaaren veden, valkoisen kuin ruukun

kuun koettelemaa norsunluuta: olet löytävä

    vartalon jonka kova kalpeus oli miekka

huotrasta vedetty vain yhdelle valtiaalle ja rakastajalle,

    välähtäen vain yhdelle rakastajalle ja valtiaalle:

silmäsi ovat sumentuva huomatakseen terävällä yllätyksellä

kyynelten palavan hänen silmäluomillaan ja hänen silmissään!

(Iseult)

Joseph Auslander oli yhdysvaltalainen, Harvardin yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1917 suorittanut, ja ylemmän korkeakoulututkinnon opinnot sekä Harvardin että Sorbonnen yliopistoissa myöhemmin keskenjättänyt, vuonna 1924 debytoinut runoilija. Auslander toimi  Columbian yliopistossa luennoitsijana 1929-37, ja Yhdysvaltain kansalliskirjaston ensimmäisenä runousneuvonantajana eli "hovirunoilijana" 1937-41, koska hänen ystävänsä, rautatiemogulin perillinen Archer Milton Huntington(1870-1955) rahoitti sen toimintaa. Auslander vaikeni runoilijana vuoden 1943 jälkeen ja ei julkaissut mitään vuodesta 1951. Osan myöhäistuotantonsa proosasta Auslander kirjoitti yhdessä toisen vaimonsa, vuonna 1935 Pulitzerin palkinnon runokokoelmallaan voittaneen Audrey Wurdemannin(1911-1960) kanssa.

#JosephAuslander #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runous #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

VIISI HAIKUA

Lewis Grandison Alexander(1900-1945)

Katso valkoista kuuta.
Sfinksi ei arvuuttele enää.
Käännä pois silmäsi.

Olen kuluttava mielialani

kuin ruusu hylkää lehtensä

ja kuoleva ilman mielialoja.

Elämää kuluu liikkuen,

ylös ja alas ketjua mielialojen

tahtoen mikä ei ole mitään.

Sieluni on tuuli

kiitämässä pitkin Syksyn niittyjä:

Oi, liian nopsa laulamaan.

Elämän runous?

Ei, kuva unieni

välähtämässä sydämessäni.

Lewis Grandison Alexander oli yhdysvaltalainen, afrikkalaisamerikkalainen kirjailija ja teatteritaiteilija.

Nämä runot julkaistiin vuonna 1925.

#LewisGrandisonAlexander #Haiku #HaikuRunous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MINÄ, JONKA LUONA APOLLO VIERAILI JOSKUS

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Minä, jonka luona Apollo vieraili joskus,

tai teeskenteli vierailevansa, nyt, päiväni ohi,

nukun kokonaan; enkä ole ollenkaan havaitseva

väsyttävyyttä muutosten; tai huomioi

määrittelemättömien hiekkojen vuosisatojen

juovan himmenevää mustetta, tai voimakasta ääntä

sukupolvien hiljentävän musiikin.

#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

KEVYT KUIN SYDÄMENI OLI MUINOIN

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Kevyt kuin sydämeni oli muinoin,

nyt se on tarpeeksi raskas;

nyt kun sää on myrskyisä,

nyt kun äänekkäät tuulet tulevat ja menevät,

talvi on täällä kerä rakeen ja lumen,

talvi on kurja ja yrmeä.

Kevyt kuin lumi viime vuoden,

missä on rakkauteni? Tiedä en;

elämä on surkea asia,

selvästi sano - sano kaikki loukkaava!

Tämä on summa kaiken minkä tiedän,

kevyt kuin sydämeni oli muinoin.

Runo on vuodelta 1875.

#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MUISTOKIRJOITUS VANHAAN TYYLIIN

John Collings Squire(1884-1958)

Lehdet putoavat hellästi ruoholle,

ja kaikki pajupuut ja poppelipuut ja seljapuut

jotka kumartuvat ylle missä hän nukkuu,

oi kaikki pajupuut, pajupuut

hengittävät huokauksia yllä hänen hautansa.

Oi pysähdy ja sääli kun ohikuljet.

Hän rakasti niin lempeästi, niin hiljaa, niin toivottomasti;

ja satunnaisesti tulee joku tänne ja kyynelehtii -

hän rakasti niin lempeästi, niin lempeästi,

eikä koskaan kertonut heille ketä.

John Collings Squire oli englantilainen kirjailija, lehtikustantaja ja toimittaja. Cambridgen yliopistossa koulutettu Squire oli poliittisesti aluksi keskustavasemmistolainen, mutta 1930-luvulle tultaessa hän oli äärioikeistolainen, ja hänet aateloitiin vuonna 1933. Ironisesti fasistien kanssa tuolloin seurustelleen, ja itse terveyssyistä palveluksesta Ensimmäisessä maailmansodassa välttyneen, Squiren nuorin poika kuoli palvellessaan Iso-Britannian armeijassa Toisessa maailmansodassa.

#JCSquire #JohnCollingsSquire #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännös #Runot #Runous

MUSIIKKI

Walter de la Mare(1873-1956)

Kun musiikki soi, mennyt on maa jonka tunnen,

ja kaikki hänen suloiset asiansa vielä suloisemmiksi kasvavat;

hänen kukkansa näyssä leimuavat, hänen metsän puunsa

nostavat oksat raskautetut, tyynnyttäminä hurmioiden.

Kun musiikki soi, vedestä nousevat

aallottaret joiden kauneus himmentää silmäni heräävät,

haltioituneena oudossa unessa palaa jokainen lumottu kasvo,

juhlavan kaiun myötä myllertyy asuinpaikkansa.

Kun musiikki soi, kaikki mitä olin minä olen

ennen kuin tähän pesäpaikkaan murehtivan tomun tulin;

ja Ajan metsistä puhkeavat kaukaiseen lauluun

nopeasiipiset tunnit, kun kiirehdin eteenpäin.

(Music)

#WalterDeLaMare #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös  #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

THERE GROWS

Mirkka Rekola(1931-2014)

There grows a wish granting tree in the world,

         that is true,

but it's own wish

         it can't fulfill,

not walk away

from those who circle it.

Only grow, grow.

Kokoelmasta Tuulen viime vuosi(1974).

VASTAANOTETTUANI KUVAN JOUTSENISTA

H. P. Lovecraft(1890-1937)

Mietteliäällä arvokkuudella alakuloinen Joutsen

suree yllä haudan huono-onnisen Faethonin;

ruohoisilla rannoilla itkupajuvat keinuvat,

ja vartioivat hellällä huolella vetistä hautaa.

Jospa voisin, jos liian ylpeästi julistaisin

Taivaallisen vanhemman, tai Jumalan-kaltaisen maineen;

liian ylhäälle lentäneenä, ja paiskattuna syvyyksiin alla,

vastaanottaa sellaisen kunnianosoituksen kuin Joutsenen tuskan!

Uskollinen lintu, joka äänettä myötä kelluu,

huokaa syvempään vuoksi laulun puutteensa.

Runo julkaistiin vuonna 1916 Lovecraftin toimittamassa omakustannelehtisessä The Conservative, jota hän julkaisi vuosina 1915-23.

#HowardPhillipsLovecraft #HPLovecraft #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

JALAVAT

Louise Glück(1943-) 

Koko päivän yritin erottaa

tarvetta halusta. Nyt, pimeässä,

tunnen vain katkeraa surua vuoksemme,

rakentajien, puusta suunnittelevien,

koska olen katsellut

tasaisesti näihin jalaviin

ja nähnyt tapahtumasarjan joka luo

kiemurtavan, liikkumattoman puun

olevan kidutusta, ja olen ymmärtänyt

se ei ole tekevä muotoja jotka eivät ole vääristyneitä muotoja.

(Elms)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännösrunous #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runokäännös #Runokäännös #Runot #Runous

MAAN ÄÄRI

Louise Glück(1943-)

Yöllä Fundynlahti tihkuu

halki myytin joka erottaa

poikasi hukkumiselta. Voin kuulla heidän nukkuvan.

He inisevät, kiedottuina säkkeihinsä.

He miehittävät tämän uppoavan avioliiton kun teltta värähtää, aamunkoitto

hohdottaa niemimaan. Halifaxissa

kerroit heille kuusi jalkaa pitkät miehet voivat nähdä tulevaisuuden:

Ei ollut mitään. Vain tuo lohitankki, Atlantin valtameren

ankara sininen....

On elokuun ensimmäinen. On Nova Scotia ja meri

syöttää savustamoa.

(Land's End, 1971.)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännösrunous #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runokäännös #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

KAIPAUS

Constance Naden(1858-1889)

Kuiskaan lauluja menneen nautinnon,

      säveliin nykyisen kivun:

Ympärilläni on autio yö

      joka vastaa ei taas.

Ajatukseni kerrottiin paremmin kyynelillä,

      ja silti halveksin itkemistä:

Unohtaen toiveet, unohtaen pelot,

     silmäni ja sydämeni ovat nukkuva.

Silti minun täytyy nähdä, näyissä villeissä,

     ilot joita en voi saavuttaa.

Ja, kuin pieni yksinäinen lapsi,

     ojentaa käteni turhaan.

#ConstanceNaden #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

KAKSI HAIKUA

Kawahigashi Hekigoto(1873-1937)

Lehtikuusi,

yksinäinen puu;

punainen sudenkorento.

Peuran huuto,

voi, myös

Naran aluskukkuloilla.

Suomennettu englanninkielisten käännösten kautta - joskin jälkimmäinen käännös oli itse osittain väärä, ja olisi  suomennettuna:

Peuran huuto. 

Naran juurella

valot.

#KawahigashiHekigoto #HekigotoKawahigashi #Haiku #HaikuRunous #Kirjallisuus #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MONOLOGI YHDEKSÄLTÄ AAMULLA

Louise Glück(1943-)

"Ei ole pieni asia, tulo
tähän cantabileen. Eläminen
hänen kanssaan on ollut kuumetta alkamisesta
kuusitoista vuotta sitten. Kuusitoista vuotta olen istunut
ja odottanut asioiden tulevan paremmiksi. Minun täytyy nauraa.
Tiedätkös, tapasin uneksua että saattaisin hiipua kuolemaan
tai hän rakastuisi uudestaan ja kääntää letkun
johonkuhun toiseen. No, oletan että hän on.
Uskoin aistivani poissaolon, ja tänään hän jätti
uppomunansa tuijottamaan kuin kuolleen silmän, paahtoleipänsä koskematta."

(Monologue at Nine A. M., 1966.)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

ODYSSEUKSEN PÄÄTÖS

Louise Glück(1943-)

Nyt suurmies kääntää selkänsä saarelle.

Nyt hän ei ole kuoleva paratiisissa

tai kuule uudestaan

paratiisin luuttuja keskellä oliivipuita,

kirkkaiden lampien luona sypressien alla. Aika

alkaa nyt, missä hän kuulee uudestaan

tuon sykkeen mikä on kertomus

meren, aamunkoitossa jolloin sen vaikutus on voimakkain.

Mikä on tuonut meidät tänne

on johtava meidät pois; laivamme

keinuu sataman värjäytyneessä vedessä.

Nyt loitsu on päättynyt.

Anna hänelle takaisin hänen elämänsä,

meri joka voi liikkua vain eteenpäin.

(Odysseus' Decision)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runokäännös #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

PYHÄINPÄIVÄ

Louise Glück(1943-)

Vielä nytkin tämä maisema on kokoontumassa.

Kukkulat tummenevat. Härät

nukkuvat sinisissä ikeissä,

pellot tultua

poimituiksi puhtaiksi, lyhteet

sidotut tasaisesti ja kasattuina tienvarteen

hanhikkien keskellä, kun hampainen kuu nousee:

Tämä on hedelmättömyys

sadonkorjuun tai kulkutaudin.

Ja vaimo kumartuu ulos ikkunasta

kätensä ojennettuna, kuin maksaessa,

ja siemenet

selkeinä, kultaisina, kutsuen

Tule tänne

Tule tänne, pienoinen

Ja sielu ryömii puusta.

(All Hallows, 1968.)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännösrunous #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runokäännös #Runokäännös #Runot #Runous

SILKKIUNIKKO

Louise Glück(1943-)

On mahtava asia

olla omaamatta

mieltä. Tunteet:

oi, minulla on ne; ne

hallitsevat minua. Minulla

on valtias taivaassa

auringoksi kutsuttu, ja avaudun

häntä varten, näyttäen

oman sydämeni tulen, tulen

kuin hänen läsnäolonsa.

Mikä sellainen loisto voisi

olla jos ei sydän? Oi minun veljeni ja sisareni,

olitteko kuten minä kerran, kauan sitten,

ennen kuin olitte ihmisiä? Sallitteko

itsellenne

avautua kerran, jotka ette koskaan

avautuisi uudestaan? Koska totisesti

minä puhun nyt

teidän tapaanne. Minä puhun

koska olen murtunut.

(The Red Poppy, 1992.)

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

VARHAINEN JOULUKUU CROTON-ON-HUDSONISSA

Louise Glück(1943-)

Teräväkärkinen aurinko. Hudson

jään alas hivuttama.

Kuulen lentävän soran

luunoppien naksuvan. Luun-

valkoinen, äskettäinen lumi

kiinnittyy kuin turkki jokeen.

Pattitilanne. Me olimme lähdössä viemään

joululahjoja kun rengas puhkesi

viime vuonna. Yllä kuolleiden venttiilien männyt

myrskyn karsimat seisovat, raajat paljastettuina...

Haluan sinut.

(Early December in Croton-On-Hudson, 1967.)

Croton-on-Hudson on kylä Westchesterin piirikunnassa, New York Cityn pohjoispuolella, sen esikaupunkialueen rajoilla. Runon venttiilit selittynee sillä, että runo kuvaa ilmeisesti maisemaa kylässä olevan Crotonin padon luona.

#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runo #Runoja #Runokäännös #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos