Ensin ajattelin olevan ylihienostuneen
katsomuksen kasvoillaan; mutta hehku vapaa
joka täytti sen kun hän pysähtyi ja huusi, "Hoi!"
loisti riemukkaasti, ja niin annoin sen hohtaa.
Hän sanoi nimensä olevan Fleming Helphenstine,
mutta olkoon se niin kuin on; - minä vain tiedän
hän puhui tästä ja tuosta ja niin-ja-niin,
ja nauroi ja pilaili kuin kuka tahansa minun ystäväni.
Mutta pian, kera oudon, äkkinäisen rypistyksen otsan, hän minuun katsoi,
ja minä katsoin tiukasti häneen; ja siinä me tuijotimme
vaivautuneella häpeällä joka sai meidät vetäytymään ja kavahtamaan:
Sitten, myötä sanattoman tukehtuneen anteeksipyynnön
joka kuulosti puoliksi hämmentyneeltä ja puoliksi hämmästyneeltä,
hän väisti, - ja en ole koskaan nähnyt häntä jälkeen sen.
(Fleming Helphenstine; Children of the Night, 1897.)
#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti