Edwin Arlington Robinson(1869-1935)
Surumieliset kasvot Charles Carvillella oli,
mutta ei niin surumieliset kuin vaikutti, -
kun kerran tunsit hänet,- sillä hänen suunsa armahti
hänen vajavaiset silmänsä, surulliset aina:
Niissä ollut ei mitään elämän pilkahdusta, hyvää tahi pahaa, -
ei ilo eikä intohimo koskaan hohtanut niissä;
hänen suunsa oli kaikki hänessä mikä koskaan säteili,
hänen silmänsä olivat surkeat, mutta suunsa oli iloinen.
Hän koskaan ei ollut kaveri joka sanoi paljon,
ja puolta siitä mitä sanoi kuullut ei
moni meistä: olleet emme kosketuksissa
kanssa kaikkien oikkujensa ja kaikkien teorioidensa
kunnes hän oli kuollut, sitten nuo elottomat silmät hänen
saattoivat ne sanoa. Silloin kuulimme ne, joka sanan.
(Charles Carville's Eyes, Children of the Night, 1897.)
#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti