perjantai 20. elokuuta 2021

LAULU

Anne Hunter(1742-1821)

Missä muratti vihreä kietoutuen
sitoutuu ympärille raunioiden otsan,
kuulen äänen valittavan
riimein surullisin ja matalin.

"Voi! Hän on mennyt ainaiseksi,
nyt matalana maassa hän lepää;
ja minä, yksinäinen, koskaan en ole
katsova noita ilmeikkäitä silmiä.

"Vihlaisut tuskan vangitsevat,
hän rauhoitti eromme hetkellä;
keskellä kyyneltensä pehmeästi hymyillen,
kuin auringonsäteet halki sadekuuron.

"Mutta, oi! hän on mennyt ainaiseksi,
nyt matalana maassa hän lepää,
ja minä, yksinäinen, koskaan en ole
katsova noita ilmeikkäitä silmiä."

Song julkaistiin runokokoelmassa Poems, by Mrs. John Hunter(1802).

Anne Hunter, tyttönimeltään Home, oli skotlantilaisen kirurgin tytär ja toisen skotlantilaisen kirurgin, anatomisen Hunterian Museumin perustajan John Hunterin(1728-93) puoliso. Hän debytoi runoilijana vuonna 1765 ja julkaisi yhden kokoelman.


#AnneHunter #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti