Ono no Komachi(n. 819/834 - n. 880/890)
Ilmestyikö hän
koska nukahdin
ajatellen häntä?
Jos vain olisin tiennyt nukkuvani,
en olisi koskaan herännyt.
Kun haluni
kasvaa liian kiihkeäksi
pidän petivaatteeni
nurin päin, pimeänä
kuin yön karu akana.
Kaipaukseni sinuun -
liian vahva pidettäväksi rajoissa.
Sentään kukaan ei voi syyttää
kun menen luoksesi
pitkin unien tietä.
Ei keinoa nähdä häntä
tänä kuuttomana yönä -
makaan hereillä kaihoten, palaen,
rinnoissa tuli rynnäten,
sydän liekeissä.
Rakastajan vierailtua salaa
Tiedän sen täytyvän olla
näin hereilläolon maailmassa,
mutta kuinka julmaa -
jopa unissanikin
kätkeydymme toisten silmiltä.
Vaikka menen luokseen
jatkuvasti poluilla unen
koskaan jalkojani lepuuttamatta,
todellisessa maailmassa
se ei vastaa yhtä silmäystä.
Yö syvenee
myötä äänen
kutsuvan hirven,
ja kuulen
yksipuolisen rakkauteni.
Jos tämä olisi
uni varmasti
näkisin sinut uudelleen -
miksi täytyy heräilläolon
rakkauteni jäädä täyttymättömäksi?
Heinäsirkat laulavat
iltahämärässä
vuoristokyläni -
tänä yönä, kukaan
ei vieraile paitsi tuuli.
Sukeltaja ei hylkää
merilevän täyttämää lahtea...
Käännytkö sitten pois
tästä kelluvasta merivaahtovartalosta
joka odottaa kerääviä käsiäsi?
Herään tänä yönä
yksinäisenä,
en voi estää itseäni
kaipaamaata
komeaa kuuta.
Onko tämä rakkaus
todellisuutta vai uni?
En voi tietää,
kun sekä todellisuus että unet
ovat olemassa todella olematta.
Tokiwa-vuoren
männyt aina vihreitä -
mietin,
tunnistavatko ne syksyn
puhaltavassa tuulessa?
Vaikkei ole
yhtään hetkeä
vailla kaipausta,
silti, kuinka outo
tämä syksyn iltarusko.
Yhteenkietova tuuli
aivan kuin
viime syksyn puuskat.
Vain kyynelten kaste
hihallani uusi.
Lähetetty nimettömästi miehelle joka oli kulkenut huoneeni sermien edestä
Pitäisikö rakkauden maailman
päättyä pimeyteen,
meidän näkemättä vilaukselta
tuota pilvirakoa
missä kuun valo täyttää taivaan?
Syksy-yö
on pitkä vain nimellisesti -
emme ole tehneet enempää
kuin katsoneet toisiamme
ja on jo aamu.
Tänä aamuna
jopa elämänlankani
piiloutuvat,
haluamatta näyttää
unen sotkemia hiuksiaan.
Tämä majatalo
tiellä Iwanoue'en
on kylmä paikka nukkua...
Oi munkki,
lainaisitko minulle kaapusi?
Munkin vastaus:
Ne jotka ovat hylänneet maailman
pitävät vain yhtä kerrosta
sammaleenkarkeaa kangasta,
silti olla tarjoamatta sitä olisi sydämetöntä.
Nukkukaamme yhdessä, sitten.
Käännetty Mariko Aratanin ja Jane Hirschfieldin(1953-) englanniksi kääntämästä kokoelmasta The Ink Dark Moon: Love Poems by Ono no Komachi and Izumi Shikibu: Women of the Ancient Court of Japan i. p.(1. painos 1988, tämän version ensimmäinen painos 1990), sivut 3-21.
Käytännössä kaikista näistä runoista on olemassa aiempi suomennos, pääosin Tuomas Anhavan(1927-2001) tekemänä.
#OnoNoKomachi #Japani #JapaninKirjallisuus #JapaninRunous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #TankaRuno #TankaRunot #TankaRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti