YKSINÄISET LÄHTEET

Herman Melville(1819-1891)

Vaikka nopsaan nuoruuden suurenmoinen taru lentää,

katso älä maailmaa silmin maailmanlapsen;

äläkä käänny kanssa sään ajan.

Torju tulo yllätyksen:

Seiso missä Jälkimaailma on seisova;

seiso missä Muinaiset seisoivat ennen,

ja, kätesi yksinäisiin lähteisiin kastaen,

juo tietämyksestä koskaan muuttumattomasta:

Viisas kerran, ja viisas siksi ainiaan.

Lone Founts on suomennettu kokoelmasta Timoleon ETC.(1891), sivulta 35.

#HermanMelville #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös  #Runot #Runous

TURMELTU HUVILA

Herman Melville(1819-1891)

Sirpaleina satyyrimaljakot makaavat,

rikki niiden ketjut tanssin,

ja karhunvatukat äärelläsi kuihtuvat,

tukkeutunut suihkulähde auringon!

Hämähäkki kutoo laakeripensaassa,

rikkaruoho karkoittaa kukan:

Ja, polttouuniin heitettynä, Apollon rintakuva

tekee kalkkia torniin Mammonan.

The Ravaged Villa on suomennettu kokoelmasta Timoleon ETC.(1891), sivulta 26.

#HermanMelville #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös  #Runot #Runous

YÖMARSSI

Herman Melville(1819-1891)

Viirit käärittyinä, ja torvet mykkinä,

     armeija kulkee yössä;

ja hohtavat keihäät ja kypärät tervehtivät

     pimeyttä kirkkaudella.

Hiljaisuudessa syvässä legioonat virtaavat,

     avoimin rivein, järjestyksessä oikeassa;

yli rajattomien tasankojen ne virtaavat ja välkehtivät -

     ei päällikköä näkyvissä!

Kaukana, säkenöivään etäisyyteen kadotettuna,

     (niin taru kertoo) hän yksinäisenä kulkee

ja takaisin halki koko tuon hohtavan joukon

     hän käskynsä lähettää.

The Night-March on suomennettu kokoelmasta Timoleon ETC.(1891), sivulta 26.

#HermanMelville #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös  #Runot #Runous

TIME

J. H. Erkko(1849-1906)

So passes time, like rushes a racing wheel:

When I await morning, at noon already is the day,

when until noon I await, soon arrives evening;

yet at evenings looms in sight the sky of morning.

So passes time, like rushes a racing wheel.

Aika has been translated from the page 98 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#JHErkko  #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #LyricalPoetry #Lyrics #Poem #Poems #Poetry #Verse

TO THE EVENING STAR

Kaarlo Terhi(1872-1921)

Evening star on the sky,

my nightly friend,

tell, did at window see

awake my maiden?

Did she captivated gaze

on the sky, like at old we did,

did she with prayers remember me

when at late went to sleep?

Take my greetings,

tender messages to a friend

tell, say that the heart of mine

to her beats - solely her.

Ehtootähdelle has been translated from the page 129 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

# KaarloTerhi  #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

KAKSIKYMMENTÄ TANKA-RUNOA II

Ono no Komachi(n. 819/834 - n. 880/890)

Aioin poimia

unohduksen kukan

itselleni,

mutta löysin sen

jo sydämessään kasvaen.

Lähetetty miehelle, joka vaikutti muuttaneen mieltään

Siitä lähtien kun sydämeni 

asetti minut ajelehtivaan veneeseesi,

ei kulunut päivääkään

etten olisi kastunut

kylmissä aalloissa.

Merilevänkerääjän väsyneet jalat

tulevat vain takaisin rannalleni.

Eikö hän tiedä,

ei ole satoa hänelle

tässä välinpitämättömässä lahdessa?

Kuin väreily

pienintäkin hyväilyä tuulen

jahtaava -

onko kuten haluat minun

sinua seuraavan?

Mikä kukkii

hedelmää omaamatta

on valkoinen aalto riutan

asettumassa

merenjumalan päähän.

Ajattelin noiden valkoisten pilvien

kerääntyneen ympärille

jonkin kaukaisen huipun,

mutta jo nyt

ne ovat nousseet väliimme.

Kuinka surullista,

ajatella päätyväni

vain

kalpeana, vihreänä usvana

kaukaisilla niityillä ajelehtimaan.

Äänettöminä kuin kevätsade

rämeellä,

kyyneleeni

putoavat hihoilleni

hänen kuulemattaan.

Nuo jättämäsi lahjat

ovat tulleet vihollisikseni:

ilman niitä

olisi voinut olla

hetki unohdusta.

Siitä lähtien kun eräs,

joka lupasi tulla,

unohti tämän vartalon,

ainoa ajatukseni on hämmennys

onko se edes olemassa.

Näyttää tulleen aika

jolloin olet kuin hevoset

jotka, villeinä keväästä,

kaipaavat kaukaisia niittyjä

joilla ilmavat usvat nousevat.

Säälittävänä kuin sukeltaja

kaukana Suman lahdella

joka on menettänyt airon veneestään,

tämä vartalo

ilman ketään jonka puoleen kääntyä.

Nähden kuunvalon

leviävän alas

halki puiden,

sydämeni täyttyy ääriinsä

syksystä.

Oi lukinlilja

joka kasvat vuorella

nimeltään Odotus,

onko joku jonka myös sinä

lupasit tavata tänä syksynä?

Lähetetty kirjeessä, yhdistettynä tyhjän siemenkuoren omaavaan riisinvarteen

Kuinka surullista että toivon

näkeväni sinut yhä,

kun elämäni on tyhjentänyt itsensä

kuin tämä viljanjyvä

syksyn tuuleen.

Miehelle joka vaikuttaa unohtaneen

Totisesti nyt olen tullut vanhaksi

syksyn sateissa.

Jopa rakkaudensanasi

ovat muuttuneet,

putoavat lehdet.

Kyllä, vuoriston kylä

voi olla yksinäinen...

silti täällä eläminen on helpompaa

kuin asuminen keskellä

maailman huolia.

Jos syksyisellä niityllä

sata kukkasta

voivat irrottaa kukintonsa,

enkö voi minäkin avoimesti kisailla,

yhtä pelottomana moitteista?

Tällä männyllä kiven luona

täytyy olla omat muistonsa myös:

tuhannen vuoden jälkeen,

näe kuinka sen oksat

nojautuvat kohti maata.

Metsästyslyhdyt

Ogura-vuorella ovat poissa,

peurat kutsuvat kumppaneitaan...

Kuinka helposti voisin nukkua,

jos vain en jakaisi niiden pelkoja.

Käännetty Mariko Aratanin ja Jane Hirschfieldin(1953-) englanniksi kääntämästä kokoelmasta The Ink Dark Moon: Love Poems by Ono no Komachi and Izumi Shikibu: Women of the Ancient Court of Japan i. p.(1. painos 1988, tämän version ensimmäinen painos 1990), sivut 22-41.

Käytännössä kaikista näistä runoista on olemassa aiempi suomennos, pääosin Tuomas Anhavan(1927-2001) tekemänä.

#OnoNoKomachi #Japani #JapaninKirjallisuus #JapaninRunous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #TankaRuno #TankaRunot #TankaRunous

FINALE

Uuno Kailas(1901-1933)

In the midst of life once

my beautiful dream watching.

Most grueling mirth and pain been

for the sake of a beautiful.

Proud the singer's lot:

blessing song, their child,

to step with brows high

to meet own oblivion.

Finaali has been translated from the page 52 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#UunoKailas #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

IN A SNOWY GRAVE

Aarni Kouta(1884-1924)

Under the crust of snow, icy,

above the glittering sky.

In a snowy grave a broken man.

Only the high stars of midnight knew,

why his dream best he forsook.

Wandered astray in backwoods' night.

Hankihaudassa has been translated from the page 83 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#AarniKouta #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

THE SEA AND THE SKY

Antti Rytkönen(1870-1930)

You I love like can only

the surging sea love its sky.

You are so high, far from me

like from the sea's surges is the gold of the sky.

And so deep in my bosom at least

like at the bottom of the sea the sky only.

Meri ja taivas has been translated from the page 131 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#AnttiRytkönen #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

LONGING

Uuno Kailas(1901-1933)

This evening who would play for me,

when the Sun is descending to the sea.

This wordless peace of expanses

who in notes with hot blood would translate.

This evening who would play for me,

when the wind falls asleep in the reed tips for the night.

So ill I am. Heart longs

now for the wedding of the clouds and the dusk.

This evening who would play for me

and sing to me a song about longing.

Oh that with glittering wings could

like a bird of passage fly from life!

Kaipaus has been translated from the page 138 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#UunoKailas #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

OH, I WOULD STILL WISH TO LIVE SO!

Joel Lehtonen(1881-1934)

Oh, I would still wish to live so!

The bliss of the earth I love so!

It I love like a poor,

who reaches for riches!

Or like a lazy and greedy,

who for the sake of pleasure

still in the table sits, even

when he has got his fill.

Or like a man grown poor

and humiliated:

even a morsel he thanks for, -

the worth of a penny he alone knew...

Oi, tahtoisin vieläkin elää niin... has been translated from the page 193 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#JoelLehtonen #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

MAGNOLIA-AITAUS

Pei Di(714/716-?) ja Wang Wei(699/701-759/761)

Syksyiset kukkulat sulkevat viimeisen valon:

linnut lentävät entisten kumppaniensa perään.

Syvät vihreänsinet, ajoittain selväpiirteiset -

illan usvalla ei ole paikkaa jäädä.

(Wang Wei)

Tumman, tummansininen auringonlaskun aikaan.

Lintujen kutsut sekoittuvat vuorivirran ääneen.

Seuraa tuota virtaa - reitti kääntyy kauas,

pimeys nousee - joten, milloin pysähtyä?

(Pei Di)

Suomennettu Larry N. Hammerin englanninkielisistä käännöksistä.

#PeiDi #PeiTi #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #WangWei

KAKSIKYMMENTÄ TANKA-RUNOA

Ono no Komachi(n. 819/834 - n. 880/890)

Ilmestyikö hän

koska nukahdin

ajatellen häntä?

Jos vain olisin tiennyt nukkuvani,

en olisi koskaan herännyt.

Kun haluni

kasvaa liian kiihkeäksi

pidän petivaatteeni

nurin päin, pimeänä

kuin yön karu akana.

Kaipaukseni sinuun -

liian vahva pidettäväksi rajoissa.

Sentään kukaan ei voi syyttää

kun menen luoksesi

pitkin unien tietä.

Ei keinoa nähdä häntä

tänä kuuttomana yönä -

makaan hereillä kaihoten, palaen,

rinnoissa tuli rynnäten,

sydän liekeissä.

Rakastajan vierailtua salaa

Tiedän sen täytyvän olla

näin hereilläolon maailmassa,

mutta kuinka julmaa -

jopa unissanikin

kätkeydymme toisten silmiltä.

Vaikka menen luokseen

jatkuvasti poluilla unen

koskaan jalkojani lepuuttamatta,

todellisessa maailmassa

se ei vastaa yhtä silmäystä.

Yö syvenee

myötä äänen

kutsuvan hirven,

ja kuulen

yksipuolisen rakkauteni.

Jos tämä olisi

uni varmasti

näkisin sinut uudelleen -

miksi täytyy heräilläolon

rakkauteni jäädä täyttymättömäksi?

Heinäsirkat laulavat

iltahämärässä

vuoristokyläni -

tänä yönä, kukaan

ei vieraile paitsi tuuli.

Sukeltaja ei hylkää

merilevän täyttämää lahtea...

Käännytkö sitten pois

tästä kelluvasta merivaahtovartalosta

joka odottaa kerääviä käsiäsi?

Herään tänä yönä

yksinäisenä,

en voi estää itseäni

kaipaamaata

komeaa kuuta.

Onko tämä rakkaus

todellisuutta vai uni?

En voi tietää,

kun sekä todellisuus että unet

ovat olemassa todella olematta.

Tokiwa-vuoren

männyt aina vihreitä -

mietin,

tunnistavatko ne syksyn

puhaltavassa tuulessa?

Vaikkei ole

yhtään hetkeä

vailla kaipausta,

silti, kuinka outo

tämä syksyn iltarusko.

Yhteenkietova tuuli

aivan kuin

viime syksyn puuskat.

Vain kyynelten kaste

hihallani uusi.

Lähetetty nimettömästi miehelle joka oli kulkenut huoneeni sermien edestä

Pitäisikö rakkauden maailman

päättyä pimeyteen,

meidän näkemättä vilaukselta

tuota pilvirakoa

missä kuun valo täyttää taivaan?

Syksy-yö

on pitkä vain nimellisesti -

emme ole tehneet enempää

kuin katsoneet toisiamme

ja on jo aamu.

Tänä aamuna

jopa elämänlankani

piiloutuvat,

haluamatta näyttää

unen sotkemia hiuksiaan.

Tämä majatalo

tiellä Iwanoue'en

on kylmä paikka nukkua...

Oi munkki,

lainaisitko minulle kaapusi?

Munkin vastaus:

Ne jotka ovat hylänneet maailman

pitävät vain yhtä kerrosta

sammaleenkarkeaa kangasta,

silti olla tarjoamatta sitä olisi sydämetöntä.

Nukkukaamme yhdessä, sitten.

Käännetty Mariko Aratanin ja Jane Hirschfieldin(1953-) englanniksi kääntämästä kokoelmasta The Ink Dark Moon: Love Poems by Ono no Komachi and Izumi Shikibu: Women of the Ancient Court of Japan i. p.(1. painos 1988, tämän version ensimmäinen painos 1990), sivut 3-21.

Käytännössä kaikista näistä runoista on olemassa aiempi suomennos, pääosin Tuomas Anhavan(1927-2001) tekemänä.

#OnoNoKomachi #Japani #JapaninKirjallisuus #JapaninRunous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #TankaRuno #TankaRunot #TankaRunous

PAHUUS

F. S. Flint(1885-1960)

  Usva illan on ruusu

kuolevassa auringossa,

ja katu on hiljainen välissä plataanipuiden riviensä,

ja muurit puutarhojen

laakeripensaineen.

  Kävelen eteenpäin unessa,

puolittain tietoisena

tyhjistä mustista ikkunoista.

  Yhden ikkunan ohitan.

Se ei ole tyhjä:

Jokin näkyy siitä - valkoinen, tunnen, ja pyöreä -

jokin vetää minut takaisin

katsomaan, yhä uneksuen,

katsomaan ja heräämään ja tuijottamaan

alastonta naista -

oi, kaunista!

yksin ikkunassa.

  Onko siellä merkkiä?

Kutsuuko hän minua?

Mikä on houkutin?

  Hän ei liiku.

  Ja minä ryömin portille, ja pysähdyn,

ja avaan portin, pysähtyen uudestaan,

ja ryömin taas ylös kiviportaita -

pelko sydämeni hulluksi ajaen -

ylös ovelle.

Ovi älä avaudu -

vaikka hakkaan sinua nyrkeilläni!

Evil julkaistiin Harriet Monroen(1860-1936) toimittaman Poetry-lehden helmikuun 1916 numerossa ja on hyvä esimerkki aikansa hysteerisen kaksimielisestä suhtautumisesta seksuaalisuuteen.

F. S. Flint oli englantilainen kirjailija, kääntäjä ja virkamies, jonka nimi hänen ollessaan kirjailijana aktiivinen julkaistiin joskus muodossa Frank Stewart Flint, mutta jälkimaailma tuntee hänet nimellä Frank Stuart Flint.

#FrankStewartFlint #FrankStuartFlint #FSFlint #Imagismi #Imagistit #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Modernismi #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

YOU PROMISED MUCH...

Antti Rytkönen(1870-1930)

You promised much

and gave little,

don't come again, summer,

to betray me.

Better, to live under

stars of winter,

better, that familiar

is the hoary frost,

than hear summer

is passing upon lands,

and feel that

is lacking summer.

Sä lupasit paljon... has been translated from the page 178 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#AnttiRytkönen #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

SINGING OF THE WAVE

Juhani Siljo(1888-1918)

How a wave of the stream could stay

with you, flower of the shore -?

Its destiny is to wander away

always forth, into eternity.

Only a moment by you to linger

and caress your stem it can,

- to its bosom a note of longing sticks,

but a more eternal longing gave

the great home of the straying wave,

whose happiness hidden is

beyond a voyage bleak, alien,

beyond many desolate days.

- How could a wave of the stream stay

with you, flower of the shore -?

Your destiny to stay is, - and away,

away the destiny of the far waves.

Aallon laulua has been translated from the page 168 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#JuhaniSiljo #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

ASUINPAIKKA

Henry Vaughan(1621/22-1695)

   Mikä onnellinen, salainen lähde,
   kaunis varjo tai vuori,
jonka löytämätön neitseellinen loisto
julistaa sitä tänä päivänä, vaikkei tarinassa,
oli silloin asuinpaikkasi? Joku pilvikö,
teltaksi muokattuna, laskeutui ja kätki
hädänalaisen Herrani? Vai tähtikö
kutsuma sinun, vaikka korkealla ja kaukana,
säkenöivissä hymyissä kiirehti halukkaasti alas
majoittamaan valon, ja omaansa lisäämään?
Rakas, rakas Jumalani! En tiedä
mikä majoitti sinut silloin, enkä missä, enkä kuinka;
mutta olen varma, sinä tulet nyt
usein kapeaan, kodikkaaseen huoneeseen,
missä sinulla on myös, joskin paikka vähäisin,
Jumalani, syntistä sydäntäni tarkoitan.

(The Dwelling-Place, 1655.)

#HenryVaughan #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökiä #Runokäännös #Runot #Runous

HE OVAT KAIKKI MENNEET VALON MAAILMAAN

Henry Vaughan(1621/22-1695)

He ovat kaikki menneet valon maailmaan!

      Ja minä yksin istun viipyen täällä;

itse muisto heidän on kaunis ja kirkas,

            ja surulliset ajatukseni selkenevät.

Se hohtaa ja välkkyy synkässä rinnassani,

      kuin tähdet yllä jonkin hämärän lehdon

tai nuo heikot säteet joihin on tämä kukkula puettu,

            jälkeen auringon poistumisen.

Näen heidän askeltavan olemuksessa kunnian,

      jonka valo on päiväni tallaava.

Päiväni, jotka parhaimmillaankin vain himmeitä ja harmaita,

            pelkkää pilkahdusta ja rappiota.

Oi pyhä Toivo! ja korkea Nöyryys,

      korkea kuin taivaat yllä!

Nämä ovat polkusi, ja olet näyttänyt ne minulle,

            sytyttääksesi kylmän rakkauteni.

Kallis, kaunis Kuolema! jalokivi oikeudenmukaisten,

      hohtamatta missään, paitsi pimeydessä;

mitä salaisuuksia lepääkään tuolla puolen tomusi,

            jos ihminen voisi tuon rajan yli tähystää!

Hän joka löytänyt oli jonkin untuvikkolinnun pesän, voi tietää

      ensi katseella, jos lentänyt on lintu;

mutta millä kauniilla lähteellä tai lehdossa laulaa lintu nyt,

            se hänelle on tuntematon.

Ja silti, kuten enkelit joissakin kirkkaammissa unissa

      kutsuvat sielua kun nukkuu ihminen,

niin jotkin ajatukset oudot ylittävät totunnaiset aiheet

            ja kunniaan kurkistavat.

Jos tähti olisi hautaan suljettu,

      hänen vangittujen liekkiensä täytyy halut polttaa siellä;

mutta kun käsi joka hänet lukitsi, tilaa antaa,

            hän on loistava halki koko kehän.

Oi Isä iäisen elämän, ja kaikki

      luodut kunniat allasi Sinun!

Ota takaisin henkesi tästä maailmasta orjuuden

            tosi vapauteen.

Joko hälvennä nämä usvat, jotka tahraavat ja täyttävät

      näkymäni yhä vieriessään:

Tai muuten poista sitten tuolle kukkulalle

            missä mitään kaukoputkea en ole tarvitseva.

(They are all gone to the world of light, 1655.)

Henry Vaughan oli anglo-walesiläisen aatelittoman maanomistajasuvun vesa. Aviottoman isoäitinsä Francesin puolelta hän väitetysti polveutui Englannin kuninkaan Henrik IV(1367-1413, hallitsi 1399-1413) aviottomasta veljestä, Somersetin jaarlista John Beaufortista(n. 1371-1410) - joskin nykyaikaiset geenitutkimukset ovat herättäneet epäilyksen, oliko Vaughanin isoäidin isoisä, Worcesterin jaarli Charles Somerset(n. 1460-1526), todella väitetyn biologisen isänsä, Somersetin jaarli Henry Beaufortin(1436-64), avioton poika. Vaughanin oman väitteen mukaan, mitään virallisia merkintöjä ei ole jäänyt lähteisiin, jätettyään ensin kesken opinnot Oxfordin yliopistossa (ehkä vuonna 1640) hän jätti sen jälkeen kesken opinnot Lontoon lakimiesseurassa, toimien sitten aatelisen piiripäätuomarin Marmaduke Lloydin(1585-1651?) sihteerinä noin vuodesta 1642. Lloyd oli kuninkaan kannattaja ja Vaughanin otaksutaan osallistuneen Englannin sisällissotaan lyhyesti kuninkaan joukkojen puolella. Lloydin jääminen toistuvasti parlamentin joukkojen vangiksi todennäköisesti päätti Vaughanin sihteerin uran. Vuonna 1673 Vaughan kirjoitti toimineensa pitkään - otaksuttavasti 1650-luvulta lähtien - ja menestyksekkäästi itseoppineena "lääkärinä". Vuonna 1658 hän peri isänsä Thomas Vaughan vanhemman maatilukset. Tämän ohessa hän julkaisi vuodesta 1646 omia teoksiaan sekä käännöksinä Espanjan hovisaarnaajan Antonio de Guevaran(n. 1480-1545) - Vaughanin lähisuvussa oli sekä katolilaisia että protestantteja - ja saksalaisen alkemistin ja teologin Heinrich Nolliuksen(1590-1630) tuotantoa. Hänen omassa runoudessaan tuli käänne maallisemmasta runoudesta uskonnolliseen sen kypsässä vaiheessa, jonka on oletettu liittyvän hänen omaan otaksuttuun sairauteensa ja nuoremman veljensä Williamin(1628-48) kuolemaan. Hänen ensimmäisen vaimonsa Catherine Wisen kuolemalla - joka tapahtui ennen vuotta 1655, jolloin Vaughan meni naimisiin tämän sisaren Elizabethin kanssa - ei jostakin syystä katsota olleen vaikutusta. Itse hän kirjoitti runoilijan ja anglikaanipapin George Herbertin(1593-1633) tuotannon vaikutuksesta tähän uskonnollisempaan suuntaukseensa. Vaughanin viimeinen teos oli yhteiskokoelma, sisältäen myös hänen kaksoisveljensä, alkemistin ja virastaan - kuningasmielisyyden ja väitetyn alkoholismin vuoksi - erotetun anglikaanipapin Thomas Vaughan nuoremman(1621/22-66), runoja.

#HenryVaughan #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökiä #Runokäännös #Runot #Runous

RIGHT PATH

Kössi Kaatra(1882-1928)

I don't know what is a right path

and what path might wrong be.

Paths of mirth, grief know I,

but what might their number be?

One at least to me certain should be too:

Own path is the lot of each!

So well as your path you tread,

so good is the number of yours too.

Oikea tie has been translated from the page 68 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#KössiKaatra #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

ADAGE

Saima Harmaja(1913-1937)

So often dream betrays

and faith in dreams.

So often fails strength

and faith in strength.

So often betrays love,

so often verve.

Never fails yearning,

never burns out longing.

Mietelmä has been translated from the page 190 of the anthology Jo valkenee kaukainen ranta: Suomalaisia runoja(1989), which was edited by Hannu Sarala.

#SaimaHarmaja #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

LAULU

Anne Hunter(1742-1821)

Missä muratti vihreä kietoutuen

sitoutuu ympärille raunioiden otsan,

kuulen äänen valittavan

riimein surullisin ja matalin.

"Voi! Hän on mennyt ainaiseksi,

nyt matalana maassa hän lepää;

ja minä, yksinäinen, koskaan en ole

katsova noita ilmeikkäitä silmiä.

"Vihlaisut tuskan vangitsevat,

hän rauhoitti eromme hetkellä;

keskellä kyyneltensä pehmeästi hymyillen,

kuin auringonsäteet halki sadekuuron.

"Mutta, oi! hän on mennyt ainaiseksi,

nyt matalana maassa hän lepää,

ja minä, yksinäinen, koskaan en ole

katsova noita ilmeikkäitä silmiä."

Song julkaistiin runokokoelmassa Poems, by Mrs. John Hunter(1802).

Anne Hunter, tyttönimeltään Home, oli skotlantilaisen kirurgin tytär ja toisen skotlantilaisen kirurgin, anatomisen Hunterian Museumin perustajan John Hunterin(1728-93) puoliso. Hän debytoi runoilijana vuonna 1765 ja julkaisi yhden kokoelman.

#AnneHunter #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

DENNIS O'DRISCOLLIN JÄLKEEN

Julie O'Callaghan(1954-)

Minulla oli kaikki:

viihtyisä talo

nero aviomies

onnellinen elämä

sunnuntaipaisti

kukkapuutarha sorapolkuineen

ja sitten eräänä päivänä...

(After Dennis O'Driscoll)

Julie O'Callaghanin puoliso oli äkilliseen sairaskohtaukseen kuollut irlantilainen runoilija Dennis O'Driscoll(1954-2012).

#JulieOCallaghan #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

HERRA ROBERT BARBERILLE; VALTIOVARAINMINISTERIN REISTRAATTORIN SIJAISELLE VALTIOVARAINMINISTERIÖSSÄ; HÄNEN LÄSNÄOLLESSAAN, HÄNEN POIKANSA TOISTAESSA GAYN OPETTAVAISEN ELÄINSADUN RUSAKOSTA JA MONISTA YSTÄVISTÄ

Mary Barber(n. 1685 - n. 1755)

Kun Gayn onnettomaan Kohtaloon Korvanne keskittyy,

Sydämenne, tuohtunut, torjuu hänen uskottomat Ystävänsä;

antelias Sydämenne, joka koskaan oppinut ei Elämäntapaa,

Ystävää joko harhaanjohtaa, tai pettää:

Niin Kunnialla ja Rehellisyydellä siunattuna,

ei Sääntö, tarttuvainen, voi saastuttaa Rintaanne:

Oikeudella ja Ihmisyydellä varustettuna,

Te hohdatte, arvostettuna, keskellä korruptoitunutta Joukkoa.

To Robert Barber Esq; Deputy to the Treasurer's Remembrancer in the Court of Exchequer, on his attending, whilst his Son repeated Gay's Fable of the Hare and Many Friends. julkaistiin kokoelmassa Poems on Several Occasions [poems only](1734).

Mary Barber oli anglo-irlantilainen runoilija ja Jonathan Swiftin(1667-1745) tuttava ja suojatti. 

Robert Barber oli kenties wiltshireläinen maanomistaja Robert Barber(k. 1758). Mary Barberin puoliso - joka eri lähteissä saa nimen Jonathan Barber ja Rupert Barber, ammatikseen kangaskauppiaan tai vaatekauppiaan toimen, ja jonka kuolinvuodeksi on ehdotettu 1777 - oli kenties sukua tälle Robert Barberille. 

Gay on kirjailija John Gay(1685-1732), aatelisten ja poliitikkojen sekä teatteriyleisön suosikki, joka kuoli vauraana miehenä. Hänen opettavaiset eläinsatunsa julkaistiin kokoelmana Fables(1738).

#MaryBarber #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

SUMU ON ASETTUNUT

Clare Pratt(1921-1995)

sumu on asettunut

ympärillemme. Heikko punaisuus

missä vaahtera oli

the fog has settled julkaistiin runokokoelmassa Haiku(1965).

Clare Pratt oli kanadalainen runoilija ja taiteilija.

#ClarePratt #Haiku #Haikurunot #Haikurunous #Käännösrunous #Kirjallisuus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös