Loren Eiseley(1907-1977)
Omenat ovat putoava uudelleen tälle paikalle
syvään peitteeseen tuulisen ruohon
vapauttaen villin tuoksun jota kukaan ei koskaan voi jäljittää
paitsi muutama peura lännensuunnassa solassa.
Ne ovat tuleva alas, tuleva pehmeästi astuen alas
jyrkistä notkoista missä tammenterhot lepäävät.
Ei yksikään oksa ole narahtava, varjo pitkin
viimeistä kylmää aamun tähteä taivaalla.
Silti äkisti ne ovat oleva siellä. Ne syövät
ensimmäisessä valossa ennen päivänvaloa
ja menevät yhtä nopeasti. Rakkauden tuulenkaato ei tarvitse
enempää aikaa siittämään tai poistumaan.
Mutta kömpelöinä poistumisessa ihmiset ovat menneet
eivät koskaan kuin peurat halki aamun reunan.
(Never Like Deer, 1941.)
#LorenEiseley #Käännös #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti