Robert Graves(1895-1985)
Kaikki pyhimykset parjaavat häntä, ja kaikki selväpäiset miehet
hallitsemat Apollo-jumalan kultaisen keskitien -
mitä halveksien me purjehdimme löytääksemme hänet
kaukaisilla seuduilla todennäköisimmin pitävillä hänet
jonka me halusimme yli kaikkien asioiden tuntea,
sisar kangastuksen ja kaiun.
Oli hyve olla jäämättä,
mennä itsepäistä ja sankarillista tietämme
etsien häntä tulivuoren päältä,
ahtojään keskeltä, tai missä jälki oli hiipunut
takana seitsemän nukkujan luolan:
Jonka leveä valkoinen otsa oli valkoinen kuin kenen tahansa spitaalisen,
jonka silmät olivat siniset, pihlajanmarjahuulin,
tukka kihartuen hunajanvärisenä valkoisille lanteille.
Mahla kevään nuoressa metsässä heräävä
tulee juhlistamaan kera vihreyden Äitiä,
ja jokainen laululintu huutaa hetken hänelle;
mutta me olemme varustetut, jopa marraskuussa
karkeimmassa vuodenajoista, niin valtavalla tietoisuudella
hänen alastomana kannetusta suurenmoisuudestaan
että unohdamme julmuuden ja aiemman petoksen,
välittämättä minne seuraava kirkas vasama voi pudota.
(White Goddess, 1951.)
#RobertGraves #RobertvonRankeGraves #Käännöksiä #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennoksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti