KERRAN ME PELASIMME

Mathilde Blind(1841-1896)

Kerran me pelasimme rakkaudessa yhdessä -

       pelasimme viisaasti, jos sinulle sopii;

huoletta, kuin tuulen lennättämän höyhenen

       laitoimme panokseksi sydämen kumpikin.

Oi, se oli herkullista hölmöilyä!

       Pelin kiivaimmassa hehkussa,

ilman ajatusta tulevasta kylmenemisestä,

       aivan liian nopeasti paloi Elämän liekki.

Tässä katseiden antamisessa-ja-ottamisessa,

       suudelmissa suloisissa kuin mesikaste,

kun me pelasimme yhtäläisillä mahdollisuuksilla,

       voititko sinä, vai hävisinkö minä?

Oliko silloin sydämesi satutettu vuotamiseen veren asti,

       kiihkossa heiton?

Oliko silloin että hävisin, piittaamatta,

       hävisin sydämeni niin kauan sitten?

Kuka on sanova? Peli on ohi.

       Meistä kahdesta jotka rakastimme huvissa,

yksi lepää apiloiden alla,

       yksi lepää yksinäisenä auringossa.

(Once We Played, Birds of Passage: Songs of the Orient and the Occident, 1895, sivut 124-125.)

#MathildeBlind #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos