APEUS

Arthur Symonsille[1865-1945]

Ernest Dowson(1867-1900) 

En ollut surullinen, en voinut itkeä,

ja kaikki muistoni vaipuivat uneen.

Katsoin joen kasvavan valkoisemmaksi ja oudoksi,

koko päivän iltaan asti katsoin sen muuttuvan. 

Koko päivän iltaan asti katsoin

sateen väsyneesti iskevän ikkunalasiin. 

En ollut surullinen, vain väsynyt kaikkeen

jota koskaan kaipasin. 

Hänen huulensa, hänen silmänsä, koko päivä minulle tulivat

varjoksi varjon täysin. 

Koko päivän nälkäni hänen sydämeensä tuli

kadotukseksi, kunnes ilta saapui,

ja jätti minut surulliseksi, taipuvaiseksi itkemään,

kaikkine muistoineni jotka eivät voineet nukkua.