Sidney Keyes(1922-1943)
Olen lyönyt rumpua ja tanssinut. Olen nähnyt
ihmeellisiä kasvoja kurkistamassa vihreiden
sykomorin lehtien lävitse, mutten silti kärsinyt
seuran puutteesta kun hurtat olivat kannoillani.
Nyt hurtat ulvovat luissani kuten ne kerran ulvoivat -
silmänsä muuttuneet viisaiksi ja villeiksi - kun kuolin.
Sillä minut revittiin kappaleiksi, kuten hyvin tiedät,
ja suussani sinikieliset jäkälät kasvavat.
Ei koskaan tyttö - se oli vinttikoiran ylväys
ja rytmi raajojensa, nuo kasvot kysyvät -
ole repinyt sydäntäni tai lyönyt minua niin alhaalle
saniaisten keskelle kuten hän on iskenyt minut nyt.
Närhet leikittelevät ja lavertelevat varhain vuonna.
Raskaana korvallani joka ei unohda
metsästäjän askel kajahtaa, ja kaukana
kruunatut hurttani Dianan päivää juhlivat.
Marraskuu 1942.
(Actaeon's Lament; The Collected Poems of Sidney Keyes, 1945, sivu 108.)
Sidney Keyes kaatui taistelussa palvellessaan Ison-Britannian armeijassa luutnanttina Tunisiassa huhtikuun 29. päivänä vuonna 1943. Hänen rintamalla kolmen viimeisen elinviikkonsa aikana kirjoittamansa viimeiset runonsa eivät ole säilyneet.
Runon ongelmana on yhdennentoista ja kahdennentoista rivin "laid me down so low / among the fern as she has laid me now" jossa "laid" tarkoittanee samaan aikaan iskemistä tai lyömistä ja laskemista alas. Näiden tuominen ilmi samaan aikaan suomennoksessa laajentamatta rivejä on omasta mielestäni mahdotonta. Ongelmallinen on myös kolmannentoista rivin "haver", jonka merkitys voi olla joko versio termistä "hem and haw", "soutaa ja huovata" eli epäröidä, tai "lörpötellä", "laverrella".
#SidneyKeyes #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos #ToinenMaailmansota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti