HÄÄLAULU

Sidney Keyes(1922-1943)

R. B.:lle ja H. S.:lle, lokakuu '42

Oi teillä ei tule olemaan kirkonkelloja ja talvi on tulossa,

nyt vilja kaatuu alas kangertelevalle puimakoneelle,

vuorivaahtera pudottaa keltasiipiset ammuksensa

ja talvi on tulossa, mutta ensin sadon vuodenaika.

Kellonne ovat oleva äänet syksyisten jokien,

viininne pudonneen omenan kaste:

Laulan teille jotka kesän lopussa

olette kruunanneet vuoden ja tulleet yhteen viimein.

On niin paljon palamassa syksyisessä maailmassa.

Liekit leviävät halki olkien, ja tuuli

tulee Venäjältä myötä tulen hajun.

Niittäjät eivät laula, mutta sirppi kuiskaa

keskellä nojautuvan kauran iltapäivän hehkussa.

Oi oletteko nähneet, kuten minä, virheen

heidän jotka ajattelevat menetetty aika voidaan korvata:

Tyttö joka, hulluna surusta, ripusti sormuksensa

tuulen sormeen, ei ollut puoliksi niin turhamainen.

Laulan teille jotka kesän lopussa

olette kruunanneet vuoden ja tulleet yhteen viimein.

Nämä yöt ovat lempeät kuin äidin muisto.

Hanhet kulkevat etelään yli raskaan kuun.

Talvenne on oleva selkeän päätöksen riemuvoitto

ja mikä ihmeellinen kevät saattaa olla tuolla puolen?

Oi eläkää ja rakastakaa nähdäksenne onnellisten lapsienne

kieltävän palavan maailman surun.

Vaikka teillä ei tule olemaan mitään kirkonkelloja ja talvi on tulossa

laulan rohkeuttanne, jotka odotatte kevättä.

(Epithalamium, Cruel Solstice, 1944.)

#SidneyKeyes #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos #ToinenMaailmansota