MUISTOKSI

Lionel Johnson(1867-1902)

Oi! Kauniit kasvot poismenneet näkyviltä,

kera kaiken valonsa

silmien jotka lävistivät syvyyden!

Oi ihmisyötä!

Voi! Kauniit kasvot tyyninä unessa!

Oi! Kauniit huulet vaiennetut kuolemassa!

Nyt niiden hengitys iloinen

hengitä ei meidän ilmaamme

musiikkia, joka sanoi

vain rakkautta ja asioita kauniita.

Oi! Menetetty veli! Oi! Suloiset

vielä kädet ja jalat!

Kiirehtikööt nuo jalat saavuttamaan,

nuo kädet tervehtimään

meitä missä ei rakkaus tarvitse mitään puhetta.