TALVISET HALUT

Maurice Maeterlinck(1862-1949)

Suren huulia eilisen,

huulia joiden suudelmat vielä syntymättömät,

ja vanhoja haluja pois kuluneita,

alle surujen pois kätkettyjä.

Aina sade kaukaisella taivaanrannalla;

aina lumi rannoilla kimmeltää,

kun luona teljetyn portin unien

kyyristyneet sudet ruohikossa uikuttavat.

Voimattomaan sieluuni katson:

Pilvisin silmin etsin menneisyyttä,

kauan sitten vuodatettu veri kauhistumatta

lampaista jotka kuolivat kylmillä teillä.

Vain kuu surevaiset tulensa

sytyttää, ja lohduton valo

lankeaa sinne missä syksyn kuurat ovat valkoiset

yllä nälkiintyvien halujeni.

Suomennettu Bernard Miallin(1876-1953) englanninkielisestä käännöksestä kokoelmassa Poems(1915).