HAUTA

Lucretia Maria Davidson(1808-1825)

Siellä on kohta niin tyyni ja ankea,

se on tyyny väsyneelle;

se on vakava ja niin yksinäinen,

että suru unohtaa nostaa huokauksen.

 

Sinne elämän myrskyt eivät koskaan voi yltää;

siellä on hämärää ja yksinäistä aina;

surija siellä on etsivä lepoa,

ja siellä päättyy vaeltajan matka.