Moneen kertaan kerrotusta tarinasta tulee metsä.
Ei alkua, ei loppua, ei enää kertomus vaan ilma
jota hengitämme. Vuosisatojen ajan, nimen omaava nainen
nousee unestaan - tulee puuksi - sataen alas takaisin
lepoonsa. Yksi taru siitä kuinka runous alkoi:
mies, kurkottamassa. Väkivalta. Taru: Apollo löytää puun
naisen sisällä. Apollo kääntää sormet lehdiksi,
kuulee äänen ja kutsuu sitä tuuleksi. En ole kiinnostunut Apollosta.
Olen kiinnostunut isäjumalasta joka ei kyennyt pysäyttämään
raiskausta mutta saattoi muuttaa tyttärensä puuksi -
minkälainen voima on tuo, ja kuinka se yhä virtaa halki
maailmamme? Miksi kukaan ei kysy näitä kysymyksiä? Kannan enemmän
avaimia kuin tarvitsen. Kävellen kotiin kirjastosta myöhään, pujotan
hopeisia hampaita nyrkkini läpi. En ole puu, ja minä kysyn.
(Daphne Pursued by Apollo, 2020.)
Kuvituksena on ranskalaisen Antoine Jacquardin(k. 1652) kaiverrus Apollo ja Dafne.
.jpg)
#SophiaStid #Käännös #Käännöslyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti