Derek Walcott(1930-2017)
Tuo purje joka nojaa valoon,
väsyneenä saariin,
kuunari luoviva Karibianmerta
kohti kohtia, voisi olla Odysseus,
kotiin suuntaava Aigeianmerellä;
tuo isän ja aviomiehen
kaipaus, alla ryppyisten kitkerien rypäleiden,
on kuin avionrikkoja kuulemassa Nausikaan nimen
jokaisen lokin kiljaisussa.
Tämä ei tuo kenellekään rauhaa. Muinainen sota
pakkomielteen ja velvollisuuden välillä
ei koskaan pääty ja on ollut sama
merenvaeltajalle tai rannalla olevalle
nyt vääntämässä sandaalejaan jalkaan kävelläkseen kotiin,
siitä kun Troija huokasi viimeisen liekkinsä,
ja sokean jättiläisen lohkare aaltoilutti kaukaloa
jonka keinunnasta suuret heksametrit tulevat
ehtyneiden tyrskyjen loppuihin.
Klassikot voivat lohduttaa. Mutta eivät tarpeeksi.
(Sea Grapes; Sea Grapes, 1976.)
Derek Walcott oli saintlucialainen näytelmäkirjailija ja runoilija, joka voitti Nobelin kirjallisuudenpalkinnon vuonna 1992. Hänen pääteoksensa on eeppinen runoelma Omeros(1990). Nobel-palkituksi kirjailijaksi Walcottilta on suomennettu hyvin vähän.
![]() |
| Kuvan lähde. Copyright: Corrie Scott. |
Runolla on yksi suuri ongelma käännöksen suhteen, ja se käy ilmi suomennoksen otsikosta, että Walcottin "Sea Grapes", joiden nimi niin hyvin sopii runon kuvastoon, on Coccoloba uvifera, suomeksi norsunkorva. Harvoin runo kärsii kasviopin vuoksi käännöksessä niin paljon kuin tämä runo.
Kuvituksena on Barbadoksen valokuvausseuran jäsenen Corrie Scottin ottama valokuva.
#DerekWalcott #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #NobelinPalkinto #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #SaintLucia #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti