Robert Southey(1774-1843)
Lähellä tietä, missä tuolla pienellä kummulla
korkea heinä kahisee ohikulkevassa tuulenpuuskassa,
lapsi Kurjuuden lepuuttaa päätään rauhassa.
Pysähdy siellä surussa. Tuo pyhittämätön maa
säilyttää sen mikä kerran Isabel oli. Jatka unta,
jatka unta, Ulkopuolisparka! suloinen oli poskesi,
ja vieno silmäsi kaunopuheinen kertomaan
sielulle Säälistä. Kalpeana ja murheen murtamana
pian kaunis poskesi hiipui, ja silmäsi vuodatti
tuskaisen kyyneleen vauvalle syntymättömälle,
avuttomalle perilliselle Köyhyyden ja Ylenkatseen.
Hän sen annoksen joi joka kylmetti sielunsa uneen.
Pysähdyn ja pyyhin suuren pisaran silmästäni,
ylpeän Leviitan vihaisesti katsoessa ja ohi kulkiessa.
Sonnet V on suomennettu kokoelmasta Poems(1799), sivu 111.
Robert Southey oli Oxfordin yliopistossa opinnot keskeyttänyt pellavakauppiaan poika, Coleridgen ja Wordsworthin kumppani vanhempien romantikkorunoilijoiden ryhmässä, ja nuoruudessaan vallankumouksellinen tasavaltalainen ja myöhemmin, osittain kroonisen rahapulansa vuoksi, poliittinen konservatiivi. Tämä kääntymys toi hänelle kuninkaallisen hovirunoilijan viran vuonna 1813 ja nuoremman romantikkojen sukupolven, etenkin lordi Byronin, pilkan. Osana laajaa runo- ja proosatuotantoaan Southey kirjoitti ja julkaisi varhaisen version sadusta Kultakutrista ja kolmesta karhusta.
#RobertSouthey #Kirjallisuus #Käännösrunous #Kirjallisuus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti