Robert Hillyer(1895-1961)
Istuimme hiljaisuudessa kunnes iltahämärä laskeutui,
ja silloin takaa hämyisen ja purppuraisen kaaren
missä taivas ja valtameri yhtyvät, kutsu. "Kuuntele!
Selkeät sävelet kuin vesi kaivoon putoamassa,
etkö voi kuulla?" "Ei, mutta äkisti pimeys
näyttää ympäröivän minut, yksinäinen ja kauhistuttava."
Auringonlaskusta musta karavelli
lähestyi, ja silloin tiesin että minun pitäisi nousta laivaan.
Näin sen luovivan vasten hiipuvaa taivasta,
kuulin sen kölin liukuvan rouhien ylös hiekkaa,
sitten käännyin, ja luin, syvällä toisen silmissä,
kivun sen joka ei voi ymmärtää.
Hämärä syveni yli nousevien merien
ja löysät purjeet napsahtelivat kohoavassa tuulessa.
Sonnet XVII on suomennettu kokoelman The Five Books of Youth(1920) sivulta 125.
Robert Silliman Hillyer oli Harvardin Esteetikkojen -koulukuntaan luettu yhdysvaltalainen runoilija ja akateemikko, joka voitti Pulitzerin palkinnon runoudessa kootuilla runoillaan vuonna 1937.
#RobertHillyer #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti