John Masefield(1878-1967)
Ei ruusua kuihtumatonta: ei kunniaa väistymätöntä:
ei väriä himmentymätöntä: ei harvinaista silkkiä harsuuntumatonta.
Hänen kauneutensa täytyy mennä ruohon alle,
alle pitkien juurten orvokkien.
Oi, monta hohtavaa kaunotarta kätkenyt on Aika
tuossa pimeässä, poistavassa laatikossa jotka lähettää konna.
Hän peittää arkunkannella
äidit ja pojat, ja viholliset ja suloiset ystävät.
Neidot jotka olivat punahuulisia ja sieväihoisia,
ystävät jotka ansaitsivat suloisemman sängyn kuin saven,
kaikki ovat kuin kukkasia puhaltuvia tuulessa,
olentoja jotka pois pyyhkäsee vanha kateellinen konna.
Ja vaikka mutisija nauraa ja kirkonkellot
Ja vaikka mutisija nauraa ja kirkonkellot
lyövät,
kuolema tuo taas huhtikuun sieluun.
Coram St.
Waste on suomennettu runokokoelmasta Ballads and Poems(Lontoo: Elkin Mathews 1920, 1. painos 1910), sen sivulta 91.
Kuvituksena on englantilaisen taiteilijan John Everett Millais'n(1829-96) maalaus Taiteilija osallistumassa nuoren tytön suremiseen(The Artist Attending the Mourning of a Young Girl(1847).
#JohnMasefield #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti