Thomas Merton(1915-1968)
Kun kylmä marraskuu nukkuu kaislojen keskellä kuin epä-
onnekas kalastaja
ja sorsat kerääntyvät yhtä äkisti kuin tuuli
kaislaiselta joelta,
me tulemme hitaasti, ryövätyt ongesta ja aseesta,
kävellen puiden murtuneiden häkkien keskellä.
Myrskyisät viikot ovat kaikki menneet kotiin kuin juopuneet
metsästäjät,
jättäen harmaan maailman portit avoimiksi joulu-
kuulle.
Mutta nyt ei ole mitään oksien puhetta näissä rikkinäisissä
vankiloissa.
Tammenterhot lepäävät maalla, ei vähemmän heitteillä
kuin tunnistamaton katumuksemme:
Ja täällä me seisomme tunnottomina kuin tammet,
mykkinä kuin jalavat.
Ja vaikka me näytämme vakavilta kuin vanginvartijat, silti me
emme tulleet ihmettelemään
kuka tiirikoi edellisten päivien lukot, ja varasti
kesämme.
(Emme ole enää kuuntelijoita varten outoja sahoja
ja salaisia avaimia!)
Olemme välinpitämättömiä vuodenaikojen suhteen,
ja seisomme kuuroina kuin kukkulat.
Ja emme koskaan kuule viimeisen pakenevasta vuodesta
menevän väistäen halki taivutettujen oksien kuin lehti.
The Regret julkaistiin ensin A Quarterly Review of Literature -lehdessä vuonna 1944 ja sitten teoksessa A man in the divided sea(1948). Se on tähän suomennettu valikoimasta The Selected Poems of Thomas Merton(1967), kirjan sivuilta 8-9.
Viimeisen rivin "Go ducking through the bended branches like a leaf" viitannee ainakin epäsuorasti runon alun sorsiin, herättäen assosisaation lukijan mielessä. Se voi myös suoraan viitata maisemasta jo poistuneihin sorsanmetsästäjiin tai itse sorsiin, jotka kumpikin voisivat sopia tähän. Olen kuitenkin hieman epäröityäni kääntänyt "ducking" varovaisesti vain "väistämiseksi".
#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous