Ivor Gurney(1890-1937)
Kuu, yksi puu, yksi tähti,
tyynet niityt kaukaiset,
seppelöiminä ja huivittamina valkoisten haamulinjojen.
Marraskuun yö
kaikista hänen öistään, ajattelin, ja käännyin näkemään
taas tuon kuun ja puun tähteä tukevan.
Jos jokin äärimmäisimmän hiljainen sävel olisi lausunut silloin;
jokin hopealanka äänen; ydin keskellä
tuon syvänmeren hiljaisuuden, en ollut tuntenut
koskaan sellaista iloa rauhassa, mutta ääntä ei ollut yhtään -
eikä pitäisi olla kunnes linnut heräsivät aamunkoiton löytämään.
tyynet niityt kaukaiset,
seppelöiminä ja huivittamina valkoisten haamulinjojen.
Marraskuun yö
kaikista hänen öistään, ajattelin, ja käännyin näkemään
taas tuon kuun ja puun tähteä tukevan.
Jos jokin äärimmäisimmän hiljainen sävel olisi lausunut silloin;
jokin hopealanka äänen; ydin keskellä
tuon syvänmeren hiljaisuuden, en ollut tuntenut
koskaan sellaista iloa rauhassa, mutta ääntä ei ollut yhtään -
eikä pitäisi olla kunnes linnut heräsivät aamunkoiton löytämään.
#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti