John Keats(1795-1821)
Kirkonkellot soittavat laulun alakuloisen,
kutsuen ihmisiä joihinkin toisiin rukouksiin,
johonkin toiseen hämäryyteen, huoliin kauhistuttavampiin,
enemmän keskittymistä saarnan ääneen kauheaan.
Varmasti ihmisen mieli on sidottu tiukasti
jossakin mustassa loitsussa; nähden että repii jokainen
itsensä tulisijan iloista, ja Lyydian sävelistä,
ja keskustelusta ylevästä noista kunnialla kruunatuista.
Yhä, yhä ne soivat, ja minun kosteus tuntea pitäisi, -
koleus kuin haudasta, jos en tietäisi
että ne ovat kuolemassa kuin loppuunpalanut lamppu;
että se on huokauksensa, valituksensa ennen kuin olemattomuuteen
menevät; että tuoreet kukat ovat kasvava,
ja monta komeutta kuolemattoman jäljen.
Written in Disgust of Vulgar Superstition on mahdollisesti kirjoitettu viidessätoista minuutissa osana sonetinkirjoituskilpailua Leigh Huntin(1784-1859). Runoilijan veljen Thomas Keatsin(1799-1818) muistikirjan mukaan 24.12.1816, mutta runo on ehdotettu kirjoitetuksi myös alkuvuodesta 1817.
#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Romantiikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti