SALAPERÄINEN METSÄ

Eleanor Farjeon(1881-1965)

Seisoin salaperäisen metsän reunalla,

auringonvalo oli takanani niityillä,

mutta salaperäisen metsän koko maailma

oli maailma aaveiden ja varjojen.

Hämärät puut kutsuivat, kutsuivat oksillansa,

sanoin: "Aurinko on takanani niityillä."

Himmeä ääni kutsumassa, kutsumassa oksien halki

aaveiden ja varjojen maailmasta.

Näin kalpean nuoren Kuningattaren, olivat murheiset silmänsä,

hiipivän haamun lailla... onko aurinko jo niityillä?

Lisää kummituksia ohi kulki ja olivat murheiset kaikki silmänsä

aaveiden ja varjojen maailmassa.

Näen sinisen valon salaperäisessä metsässä,

kylmä yö lepää takanani niityillä.

Oksat kutsuvat salaperäisessä metsässä...

Ne kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat, houkuttavat ja kutsuvat

aaveiden ja varjojen maailmasta.

(The Mysterious Forest; Pan-worship and Other Poems, 1908, sivu 21.)

Runon ongelma on se, että siinä toistuva "beckon" kääntyy runon viitekehyksessä parhaiten mielestäni sanalla "kutsua", mutta runon toiseksi viimeisellä rivillä Farjeon käyttää myös sanaa "call", joka kääntyisi helpoimmin ja oikeimmin "kutsua". "Beckon" voisi kääntää "viittilöidä", mutta se vaikuttaa tämän runon suhteen tökerömmältä kuin "kutsua", joten käänsin "call" sanan vapaammin sanalla "houkuttavat".

#EleanorFarjeon #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännöksiä #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos