Louise Glück(1943-2023)
Suuri asia
on olla vailla
mieltä. Tunteet:
oi, minulla on ne; ne
hallitsevat minua. Minulla
on valtias taivaassa
auringoksi kutsuttu, ja avaudun
hänelle, näyttäen hänelle
tulen omassa sydämessäni, tulen
kuin hänen läsnäolonsa.
Mikä voisi sellainen loisto olla
ellei sydän? Oi veljeni ja sisareni,
ettekö olleet kuten minä kerran, kauan sitten,
ennen kuin olitte ihmisiä? Annoitteko
itsenne
avautua kerran, jotka eivät koskaan
avautuisi jälleen? Koska totisesti
puhun nyt
kuten te teette. Puhun
koska olen murtunut.
(The Red Poppy; The Wild Iris, 1992.)
#LouiseGlück #KirjallisuudenNobel #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #Yhdysvallat #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti