Christina Rossetti(1830-1894)
Hölmö olin kun nukuin keskipäivällä,
ja nyt herätä kun yö on kolea
alla kylmän lohdutusta suomattoman kuun;
hölmö poimimaan ruusuni liian varhain,
hölmö katkaisemaan liljani.
Puutarhatonttiani en ole pitänyt;
hiipuneena ja kaiken hylänneenä,
itken kuten en ole koskaan itkenyt:
Oi oli kesä kun nukahdin,
on talvi nyt kun herään.
Puhu mitä tahdot tulevasta keväästä
ja auringon lämmittämästä suloisesta huomisesta: -
riisuttuna paljaaksi toivosta ja kaikesta,
enää ei mitään naurettavaksi, enää ei mitään laulettavaksi,
istun yksin kera murheen.
(A Daughter of Eve, 1875.)
#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti