RESERVIVARIKOLLA

Ivor Gurney(1890-1937)

Kun kevät tulee tänne kera varhaisen viattomuuden

   kalpean, korkean sinen, he palauttavat aamusoiton.

Ohikulkijat ajattelemattomasti huvittuneet ovat näkevä

   poikien vailla aamiaista tappavan kärsivällisen säkin.

Ja on oleva taisteluharjoituksia joissa orvokki näkyy,

   kätkien pimeän kiihkonsa, vartioiden tultaan,

missä olen makaava ja tuijottava salaisuuden kasvaessa

   valtavammaksi ja valtavammaksi, kunnes kersantti huutaa nimeäni.

At Reserve Depot, kokoelmasta War's Embers and Other Verses(1919), sivulta 29.


#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

HEREILLÄ KOKO YÖN

F. Scott Fitzgerald(1896-1940)

Lämmin tuli.

Mukavat tuolit.

Hilpeät kumppanit.

Kahdentoista lyönti.

Villi ehdotus.

Hyvät kamut.

Mies joka ei ole nukkunut viikkoihin.

Ihmiset jotka ovat tehneet sen ennen.

Pitkät kaskut.

Hyvännäköisin tyttö haukottelee.

Pakotettu leikinlasku.

Yhden lyönti.

Hyvännäköisin tyttö menee sänkyyn.

Kahden lyönti.

Tyhjä keittiö.

Polttopuun puute.

Toiseksi hyvännäköisin tyttö menee sänkyyn.

Sään kuluttamat jotka eivät.

Neljän lyönti.

Torkahtaminen.

Harrastelija 'juhlien ilopillerinä'.

(The Staying Up All Night)

#FrancisScottFitzgerald #FScottFitzgerald #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

KIRKKOMAALLA KIRJOITETTU VALITUSRUNO (keskeneräinen, työn alla)

Thomas Gray(1716-1771)

Iltasoitto lyö kuolinkellot väistyvän päivän,
       ammuva lauma kiemurtaa hitaasti yli laitumen,
kyntömies kotiinpäin raahustaa väsynyttä tietään,
       ja jättää maailman pimeydelle ja minulle.

Nyt hiipuu kimmeltävä maisema katseessa,
       ja kaikkialla ilmassa pysyy vakava tyyneys,
paitsi missä koppakuoriainen kaartaa surisevaa lentoaan,
       ja uneliaat soinnit kellojen tuudittavat seurakunnat kaukaiset;

paitsi että tuosta muratinkietomasta tornista tuolla,
       nyreä pöllö kuulle valittaa
niistä, jotka vaeltaessaan lähelle hänen kammiotaan salaista,
       vaivaavat hänen muinaista valtaansa yksinäistä.

Alla noiden vankkojen jalavien, joita marjakuuset varjostavat,
       missä aaltoilee nurmi monella kummulla maatuvalla,
jokainen kapeaan kammioonsa ikuisesti laskettu,
       karkeat esi-isät tämän kyläsen nukkuvat.

Tuulekas kutsu suitsuketta hengittävän Aamun,
       leivonen visertämässä oljista kootusta vajasta,
kukon kimakka herätys, tai kaikuva torvi,
       enää ei ole herättävä heitä matalalta sängyltä.

Heille ei enää leimuava tulisija ole palava,
       tai kiireinen emäntä toimita illan tointaan:
Eivät lapset juokse änkyttämään isänsä paluuta,
       tai kiipeä hänen polviaan kadehdittua suudelmaa jakamaan.

Monesti sato heidän viikatteelleen taipui,
       heidän kyntövakonsa monesti itsepäisen mullan on murtanut;
kuinka hilpeästi he ajoivat valjakkonsa pellolle!
       Kuinka kumarsivat metsät alla heidän jykevän iskunsa!

Anna älä Kunnianhimon pilkata heidän hyödyllistä uurastustaan,
       kotoisia ilojaan, ja kohtaloaan hämärää;
eikä Mahtavuuden kuulla ylenkatsovalla hymyllä
       lyhyitä ja yksinkertaisia aikakirjoja köyhien.

Rehentely vaakunoiden, komeilu vallan,
      ja kaikki tuo kauneus, kaikki mitä vauraus koskaan antoi,
odottaa yhtäläisesti väistämätöntä tuntia.
      Polut kunnian vain hautaan johtavat.

Ja älkoon te, te ylpeät, lue syyksi heille puutetta,
      jos Muisto ei ylle heidän hautojensa mitään kunniamerkkejä nosta,
missä halki pitkän päälaivan ja ristikkoisen holvin,
      soiva hymni kohottaa sävelen ylistyksen.

Voiko muistorikas uurna tai eloisa rintakuva

       takaisin kartanoonsa kutsua hengityksen hetkellisen?

Voiko Kunnian ääni herättää hiljaisen tomun,

       tai Imartelu lievittää hiljaisen kylmän korvan Kuoleman?

Ehkä tähän laiminlyötyyn paikkaan on laskettu
       jokin sydän kerran raskaana taivaallisesta tulesta;
kädet, jotka sauvaa maailmanvallan huojuttaa olisivat voineet;
       tai herättäneet hurmioon lyyran elävän.

Mutta Tietämys heidän silmilleen runsasta sivuansa
       ajan rikkaan saaliin ei koskaan avannut;
kolea Puute tukahdutti ylvään raivonsa,

       ja jäädytti sielun leppeän virtauksen.

Niin monta arvokiveä puhtaimman säteen rauhaisan

       pimeät mittaamattomat luolat valtameren kantavat:

niin moni kukka on syntynyt näkemättömänä punastumaan,

       ja tuhlaamaan suloisuutensa ilmalle aavikon.

Jokin kylä-Hampden, joka uljain rinnoin

      pienen hirmuvaltiaan peltojensa kesti;

jokin mykkä hohdoton Milton täällä voi levätä,

      jokin Cromwell syytön vereen maansa.

Suosionosoitukset kuuntelevien senaattien käskettävinä,
      uhat kivun ja tuhon halveksittavina,
levittämisen runsauden yli hymyilevän maan,
      ja lukemisen historiansa silmistä kansakunnan,

heidän osansa kielsi, eikä rajoitetut yksin
      heidän kasvavat hyveensä, vaan rikoksensa vangittuina;
kielletyt kahlaamasta valtaistuimelle halki teurastuksen,
      ja sulkemasta portit säälin ihmiskunnalle,

piinatut vihlaisut tiedostetun totuuden kätkemästä,
      tukahduttamasta punastukset teeskentelemättömän häpeän,
tai kasaamasta pyhättö Ylellisyyden ja Ylpeyden
      suitsukkeella Muusan tulessa sytytetyllä.

Kaukana melusta ihmisjoukon alhaisen kiistan,

      heidän hillityt toiveensa koskaan eivät oppineet harhaamaan;

pitkin viileää suljettua laaksoa elämän

      he pitivät hälisemättömän tiensä kulun.

Kuitenkin jopa näitä luita loukkaukselta suojelemaan

      silti jokin muistomerkki hauras lähelle on korotettu,

koristettuna riimeillä karkeilla ja veistoksella muodottomalla

      pyytää hetkellistä kunnioitusta huokauksen.

Heidän vuotensa, heidän nimensä, lausumat oppimattoman muusan,

      paikka maineen ja elegian tarjoaa:

ja monta pyhää tekstiä ympärille hän levittää,

      jotka opettavat maaseudun moralistin kuolemaan.

Sillä kuka mykälle Unohdukselle saaliiksi,

      tämän miellyttävän levottoman olemassaolon luovutti,

jätti lämpimät ympäristöt riemukkaan päivän,

      eikä luonut yhtä kaipaavaa, viipyvää katsetta takaisin?

(Elegy Written in Church Courtyard, 1751.)

Runosta on olemassaoleva suomennos, Yrjö Jylhän(1906-56) käännös Elegia maakylän kirkkomaalla, teoksessa Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja(1933). Aale Tynni(1913-97) muokkasi Jylhän suomennoksesta version teokseen Tuhat laulujen vuotta(1957) nimellä Elegia, kirjoitettu maakylän kirkkomaalla.

VIHREYS

John Gray(1866-1934)

Lehdet ja oksat, kukat ja hedelmät täällä ovat;

ja täällä sydämeni, mikä sykkii sinulle yksin.

Oi! Älä haavoita sydäntäni noilla kahdella rakkaalla

valkoisella kädellä, vaan köyhä lahja hellästi ota.

Tulen, peittyneenä kokonaan yön kasteeseen

kasvoilleni aamun tuulenviiman helmittämään.

Anna väsymykseni, juuressa jalkojesi, näkyvissäsi,

uneksia halki hetkiensä suloisen rauhan.

Äskettäisten suudelmiesi soidessa, anna pääni

kääntyillä siunatussa joutilaisuudessa nuoren rintasi;

tuudittaa myrsky jonka hyväilysi siittivät,

ja aistini rauhoittaa lyhyellä levolla.

Green on suomennettu kokoelmasta Silverpoints(1893).

#JohnGray #Dekadentismi #Dekadentit #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

OI, RAKKAUS KUINKA OUDOSTI SULOISET

John Marston(1576-1634)

Oi Rakkaus, kuinka oudosti suloiset

  ovat heikot intohimosi,

että Rakkaus ja Ilo tapaisivat

  samanlaisessa kuosissa!

Oi, kuka voi kertoa

  syyn miksi tämän pitäisi liikuttaa?

Vain tämä:

  Ei mikään syy kysy Rakkaudelta.

(O Love, How Strangely Sweet.)

John Marston oli englantilainen lakimies, näytelmäkirjailija, pappi ja runoilija. Hänen satiirinsa Scourge of Villainie(1598) poltettiin Lontoon piispan toimesta, Shakespearen jälkeen ajan merkittävin näytelmäkirjailija Ben Jonson(1572-1637) väitti pieksäneensä hänet, vuonna 1605 hänet vangittiin osaksi kirjoittamansa näytelmän Eastward Ho johdosta, ja lopulta hänen kirjallisen uransa päättymisen vuoden 1607 jälkeen väitettiin johtuneen siitä, että hän oli ärsyttänyt kuningas Jaakko I:stä(1566-1625, hallitsi Englannissa 1603-25, Skotlannin Jaakko VI:s 1567-1625) toistamiseen näytelmässä esittämällään kritiikillä. Tämän jälkeen Marston toimi kaksi vuosikymmentä pappina Lontoon ulkopuolella.

Runon ongelma on viimeinen, monitulkintainen, rivi: No reason ask of Love. Oma valintani on ongelmallinen, mutta niin ovat myös harkitsemani vaihtoehdot.

#JohnMarston #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

NAURIIDEN KUOKINTAA

Ivor Gurney(1890-1937)

Suoristin selkäni nauriiden kuokinnasta
   ja näin, äkisti avatuin silmin,
korkeat puut, niityn kypsänä niittämiselle,
   ja syvänsinisen kesäkuun pilvien ympäröimän taivaan.

Alla, maa oli suloinen
   kosketuksessa ja värissä, kaunis jokainen rikkaruoho,
mutta Taivaan korkea kauneus piti minut paikoillani,
   vain musiikille minulla oli tarve.

Ja valkopukuinen tyttö vanhalla maatilalla,
   joka hymyili ja katsoi ylitse minuun,
puhumaton oli pidättämänä tuon vahvan lumon
   pilvilaivojen purjehtimassa vaahdotonta merta.

Turmut-Hoeing, kokoelmasta War's Embers and Other Verses(1919), sivulta 21.


#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

VANHAN MARTINPÄIVÄN AATTO

Ivor Gurney(1890-1937)

Kuu, yksi puu, yksi tähti,
tyynet niityt kaukaiset,
seppelöiminä ja huivittamina valkoisten haamulinjojen.
Marraskuun yö
kaikista hänen öistään, ajattelin, ja käännyin näkemään
taas tuon kuun ja puun tähteä tukevan.
Jos jokin äärimmäisimmän hiljainen sävel olisi lausunut silloin;
jokin hopealanka äänen; ydin keskellä
tuon syvänmeren hiljaisuuden, en ollut tuntenut
koskaan sellaista iloa rauhassa, mutta ääntä ei ollut yhtään -
eikä pitäisi olla kunnes linnut heräsivät aamunkoiton löytämään.

Old Martinmas Eve, kokoelmasta War's Embers and Other Verses(1919), sivulta 48.


#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

AMPIAISANSA

Edward Thomas(1878-1917)

Kuunvalo tekee

suloisen suloisemmaksi

kuin koskaan ennen järvet

ja niityt olivat.

Ja silti ne ole eivät,

vaikka tämä niiden tunti on, enemmän

suloisia kuin asiat jotka olleet eivät

suloisia aiemmin.

Ei mikään maassa,

ja taivaissa ei mikään tähti,

puhtaalle kirkkaudelle ole arvokkaampi

enemmän kuin tuo lasikulho,

ampiaisille tarkoitettu, nyt

tähti - kauan se keinukoon

kuolleesta oksasta omenapuun,

siten kimmeltäen.

The Wasp Trap, suomennettu kokoelmasta Last Poems(1918), sivulta 55.

#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

KUOLLEENA, LEPÄÄN IKUISESTI

Saigyõ(1118-1190)

Kuolleena, lepään ikuisesti

yksin alla peiton

kylmän sammaleen

muistaen mitä opitaan

vain kasteesta ja pimeästä kivestä.

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 87.

#Saigyõ #Käännös #Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

SYVÄLLÄ KESKELTEN VUORTEN

Saigyõ(1118-1190)

Syvällä keskellä vuorten,

mielen kuu kirkkaana hohtaa,

sen valo heijastaen

kaikkia asioita kaikkialla, se itse

heijastettuna valaistuneessa mielessä.

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 86.

#Saigyõ #Käännös #Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

USKOINKO KERRAN

Takamura no Ason(n. 975)

Uskoinko kerran

voivani tulla tähän? - Kelaamassa

takaisin siimaa,

karkotuksessa, maakunnassa,

eikä yhtään ystävää nähtävissä.

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 77.

#TakamuraNoAson #Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

ZORROTZAN SATAMALAITURILLA

Gabriel Aresti(1933-1975)

Saksalainen laiva on laskenut laituriin Zorrotzassa.

Se tuo satakiloisia sementtisäkkejä.

Sillä välin,

Anton ja Gilen olivat

sahaamassa puunrunkoa.

Köysien avulla...

Ei ole kaapeleita...

Riuhtoen ja riuhtoen,

nyt Anton,

sitten Gilen,

kun minä kuolen, Gilen.

Täällä baskiksi,

siellä espanjaksi.

Koska epäoikeudenmukaisuus ei ole monikielinen

ja kohtelee espanjalaista

samalla tapaa

kuin baskia.

Mittasin puunrungon.

Silmälasini huurtuivat.

(Äitini tuona yönä jopa ajatteli

minun pudonneen jokeen.) Ja minä sanoin:

Minä aina seison

rinnalla ihmisen.

Antonin.

Gilenin.

Zorrotzako Portuan Aldarrika(1963) on suomennettu Toni Strubellin(1952-) englanninkielisestä käännöksestä Shouting on Zorrotza Wharf.

Zorrotza tarkoittanee Basurto-Zorrotzan kaupunginosaa Bilbaon kaupungissa Baskimaassa, Biskajanlahden rannikkosuistossa.

#GabrielAresti #Baskimaa #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

RUNOUS

Gabriel Aresti(1933-1975)

He ovat sanova

tämä ei

ole

runoutta,

mutta

minä sanon sinulle

että runous

on

vasara.

Poesia(1963) on suomennettu Toni Strubellin(1952-) englanninkielisestä käännöksestä.

Gabriel Aresti oli baski, syntynyt Bilbaon kaupungissa nykyisessä Baskimaassa Espanjan alueella, ja toimi kirjailijana, kustantajana ja kääntäjänä.

#GabrielAresti #Baskimaa #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

KUTSU SITÄ YKSINÄISYYDEKSI

Jakuren eli Fujiwara no Sadanaga(1139-1202)

Kutsu sitä yksinäisyydeksi,

tuota syvää, kaunista väriä

jota kukaan ei voi kuvailla:

yllä näiden tummien vuorten,

syksyhämärä tihenee.

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 91.

#Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

VUORIKODISSANI

Mibu no Tadamine(n. 860 - n. 920)

Vuorikodissani,

syksyn vakaa eteneminen:

Yksinäisin tunti.

Lepään hereillä pimeydessä,

uroshirven huuto lävistäen sydämeni.

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) englanniksi kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 49.

#Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

SYKSYÖINÄ SYNTYNEINÄ

Mibu no Tadamine(n. 860 - n. 920)

Syksyöinä syntyneinä,

kastepisarat pysyvät kastepisaroina,

mutta aavat niityt

vuorenrinteellä kaikki hohtavat,

peseminä kyynelten ohikulkevien muuttohanhien. 

Suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 51.

#Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

KASKAAT LAULAVAT

Kaskaat laulavat

korkeissa vuorikodeissaan

ja ilta kerää

pimeytensä. Vain tuuli -

kukaan muu ei koskaan tule.

Kyseessä on tuntemattoman japanilaisen runoilijan runo, joka on suomennettu Sam Hamillin(1943-2018) kääntämästä kokoelmasta Only Companion: Japanese Poems of Love and Longing(1992), sivulta 48.

#Kirjallisuus #Käännösrunous #JapaninRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Tanka #Tankarunos

VIISIKYMMENTÄ PUUNIPPUA

Edward Thomas(1878-1917)

Siellä ne seisovat, kärjillään, viisikymmentä puunippua,

jotka kerran olivat aluskasvillisuus pähkinäpensaiden ja saarnien

Jenny Pinksin metsikössä. Nyt, luona pensasaidan

lähekkäin, ne tekevät pöheikön jonka mielikuvitus yksin

voi ryömiä läpi kera hiiren ja peukaloisen. Ensi Keväänä

mustarastas tai punarinta on pesivä siellä,

tottuneena niihin, ajatellen niiden pysyvän

sen mikä on linnulle ikuisuus:

Tämä Kevät on liian myöhään; tervapääsky on tullut.

Oli kuuma päivä niiden kannettavaksi ylös:

Paras etteivät ne koskaan lämmitä minua, vaikka niiden täytyy

valaista useiden Talvien tulet. Ennen kuin ne ovat lopussa

sota on oleva loppunut, monta muuta asiaa

on loppunut, joita en voi enempää

ennalta nähdä tai hallita kuin punarintaa tai peukaloista.

Tämän runon, The Fifty Faggots(1915), teksti on jaettu sivuille eri antologioissa hyvin erilaisesti; olen käyttänyt lähteissäni useimmiten käytettyä tapaa, kuten sivulla 26 kokoelmassa Poems(1917).

#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

YÖ

Aram Saroyan(1943-)

yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö yö

Tämän runon (night, 1968) voisi kääntää myös:

yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä yötä

MUODON VUOKSI

George Starbuck(1931-1996)

Laki on

   mahdollisesti lempein

      muoto kuoleman.

Kirjain

   surmautti, mutta Henki

      kuoletti

kaikelle

   paitsi sen omalle hunajaiselle

      tuhlaukselle henkäyksen.

(Pro Forma, 1965.)

George Starbuck oli vuonna 1960 debytoinut yhdysvaltalainen runoilija.

#GeorgeStarbuck #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

NORSUNLUU YÖSSÄ

Robert E. Howard(1906-1936)

Neidot tähden ja kuun,

syntyneet usvasta aikakauden,

sykähdän kosketuksesta käsienne,

yössä kun varjot ovat ylläni.

Silmänne ovat kuin syvyydet yön,

raajanne kuin norsunluu hohtava -

mutta huulenne ovat punaisemmat kuin on kuolevaista,

ja teräväkärkiset kynnet sormienne.

(Ivory in the Night, 1929, julkaistu 2007.)

#RobertEHoward #RobertErvinHoward #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

PURPPURAA JA KULTAA OVAT TÄHDET TÄNÄÄN

Robert E. Howard(1906-1936)

Purppuraa ja kultaa ovat tähdet tänään,

   alla sillan joki juoksee hopeisena -

mutta tuleva on tunti jolloin valkenee aamu

   yllä itäisen harjanteen.

Kasvosi ovat yön himmeä valkoinen kukka,

   käsivarsillasi huomaamattomina tunnit kuluvat -

mutta aamunkoitto saa sydämet oudoiksi ja keveiksi,

   ja kaukaiset maat kutsuvat.

Tämä alkuperäistekstissä alunperin otsikoimaton, sittemmin ensimmäisen rivinsä mukaan otsikolla Scarlet and gold are the stars tonight... tunnettu ja vuonna 1928 kirjoitettu runo, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004.

#RobertEHoward #RobertErvinHoward #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

NINIVEN PORTIT

Robert E. Howard(1906-1936)

Nämä ovat portit Niniven: tänne

Sargon tuli kun sotansa olivat voitetut

katsoi torneja selkeinä siintäviä

uljaasti häälyviä aamuauringossa.

Alas sotavaunuistaan Sargon tuli

heitti hiekalle kypäränsä

pudotti miekkansa liekinkaltaisine terineen

siveli partaansa tyhjällä kädellään

"Tornit pöyhkeilevät viireillään punaisilla

väki tervehtii minua laululla ja ilolla

mutta yliluonnollinen on minussa," sanoi Sargon

"Ja näen lopun maan heimojen"

"Kaupungit murenevat, ja sotavaunut ruostuvat

näen halki sumun joka on outo ja harmaa

kaikkien kuninkaallisten asioiden takaisin hiipuvan tomuun

jopa porttien Niniven"

(The Gates of Nineveh, 1928.)

Ninive, Tigris-joen sivuhaaran varrella, oli Assyrian valtakunnan tärkeimpiä kaupunkeja sen suurvaltakaudella. Aikanaan pienenä kylänä alkunsa seitsemännellä vuosituhannella eaa alkunsa saanut Ninive hylättiin lopullisesti vasta 1500-luvulla, vaikka se ei koskaan ollutkaan toipunut Babylonian ja Meedian tekemässä valloituksesta vuonna 612 eaa.

Sargon II oli Assyrian kuningas 722/721-705 eaa. Hän väitti omissa kirjoituksissaan olevansa Tiglath-pileser III(746-727 eaa) poika ja täten edeltäjänsä Shalmaneser V(727-722/721) veli, mutta jotkin aikalaislähteet sijoittivat heidät eri dynastioihin. Hän kaatui taistelussa nykyisen Iranin alueella, ja hänen ruumiinsa jäi ilmeisesti vihollisen käsiin.

#RobertEHoward #RobertErvinHoward #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

EPIGRAMMI

Dorothy Hawkins

Puhut minun kieltäni -

ja, koska teet niin,

et puhu,

ja minä kuulen sinut.

(Epigram, 1926.)

#DorothyHawkins #Epigrammi #Epigrammit #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

EPIGRAMMI

Maude Phelphs Hutchins(1899-1991)

Ole hyvä ja kuuntele

nosta pääsi

en ole tyytyväinen

kuulitko minua

en ole tyytyväinen

nyt kun olen sanonut sen

miltä se kuulostaa

en ole tyytyväinen

(Epigram, 1948.)

Maude Hutchins, tyttönimeltään McVeigh, oli yhdysvaltalainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hänen aviomiehensä, väitetysti biseksuaali akateemikko, muutti erilleen runon julkaisua edeltäneenä vuonna, ja he erosivat sen julkaisuvuonna päättäen väitetysti myrskyisän avioliiton.

#MaudeHutchins #MaudePhelpsHutchins #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous 

JÄLKIHEHKU

Ivor Gurney(1890-1937)

To F. W. Harvey

Ulos savusta ja pölystä pienen huoneen,

teenjuonti-puheen äänekkyydestä ja naurusta pienien poikien,

siirryin iltaruskoon. Äkisti melu

päättyi kera järkytyksen, jättäen minut yksin hämärään,

hämmästelenään ihmettä korkealla roikkumassa

puunoksiin takertuneena, hopeinen puolikuu selkeänä.

Aika väistyi mielestä. Aika kuoli; ja sitten olimme

taas kerran kotona yhdessä, sinä ja minä.

Jalavat oksilla rakkauden meidät katveeseen kietoivat

jotka katsoimme ihastuttavaa länttä yhdellä halulla,

yksi sielu haltioituneena; ja vielä toinen tuli

poltti meitä, ja ilomme yhä suuremmaksi teki:

Että laulaisi meille Bach, sekoittaisi meille yhdeksi

ilon takkatulen ja vajonneen auringon.

F. W. Harvey oli Frederick William Harvey(1888-1957), englantilainen lakimies ja runoilija, jonka kanssa Gurney oli ollut lapsena samassa koulussa. Harvey jäi sotavangiksi vuonna 1916, ja Gurney luuli hänen kuolleen.

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous 

KEHONI ON LIHAA

Wang Fan-chih eli Wang Fanzhi

Kehoni on lihaa.

Muodot voivat vaihdella, luonto on kaikilla tavoilla sama.

Elämä on kaikissa elävissä olennoissa.

Kaikissa lihallisissa olennoissa henki elää.

Käännetty J. P. Seatonin(1941-) englanninkielisestä käännöksestä XV My flesh is meat kääntäjän toimittamassa teoksessa Cold Mountain Poems: Zen Poems of Han Shan, Shih Te and Wang Fan-chih(2009), sivulta 93.

Wang Fanzhi oli kirjallinen persoona, jonka nimiin laitettiin samantyylisiä anonyymejä, buddhalaisuuden vaikuttamia ja kansankieltä lähellä olevalla tyylillä T'ang-dynastian(618-906) loppukaudella ja sen jälkeen kirjoitettuja runoja.

#WangFanchih #WangFanzhi #BuddhalainenKirjallisuus #Buddhalaisuus #Kiina #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

LAULU JA TUSKA

Ivor Gurney(1890-1937)

Surustani tehnyt olen nämä laulut,

surustani;

vaikka hieman luomisen innokkaasta tuskasta

Ilolta lainasin.

Jonakin päivän, luotan, Jumalan suunnitelma Tuskasta minulle

on oleva täydellinen,

ja silloin - menemään sisään Taloon Ilon...

jalkani, valmistautukaa.

(Song and Pain)

Tämä runo on kirjoitettu rintamalla Sommen taistelun jälkeen vuonna 1916. Seuraavana vuonna Gurney, jonka mielenterveys oli horjunut jo ennen hänen liittymistään armeijaan vuonna 1915, haavoittui kaasuhyökkäyksessä. Tämän vaikutuksesta hänen mielenterveyteensä on esitetty vaihtelevia arvioita; vaikka sen on myös katsottu ennestään heikentäneen hänen tilaansa, erään väitteen mukaan sota ja sen vaikutukset olisivat itse asiassa lykänneet Gurneyn henkistä luhistumista. Ivor Gurney kärsi, eri arvioiden mukaan, joko skitsofreniasta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Joka tapauksessa sotakokemukset innoittivat aiemmin lähinnä säveltäneen Gurneyn kirjoittamaan runoja. Vuodesta 1922 kuolemaansa asti hän oli suljettuna mielisairaalaan, jossa hän paljolti lakkasi kirjoittamasta runoja vuoden 1926 jälkeen.

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Sotarunous

KORKEILLA KUKKULOILLA ON KATKERUUS

Ivor Gurney(1890-1937)

Korkeilla kukkuloilla on katkeruus

nyt kun niitä ei tunneta

ja muisto on turhan köyhä lohdutus

sielulle menneelle avuttomana.

Ylhäällä ilmassa siellä pyökki villinä vyyhteytyy tuulessa,

jonka voin kuvitella,

mutta nopeus, vauhdikkuus, kävely selkeyteen,

kuin koiranköynnös viime vuoden mennyt on.

(The High Hills Have A Bitterness)

Alkuperäistekstissä pyökin voisi tulkita myös riitelevän, ei vyyhteytyvän tai sotkeentuvan, tuulessa. Samaiseen lauseeseen olen liittänyt välimerkkeinä kaksi pilkkua (ennen ja jälkeen "jonka voin kuvitella") toivottavasti selkeyttämään sen ajatusta.

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

KUN TUULEE MAALISKUU

Ivor Gurney(1890-1937)

Kun tuulee maaliskuu, ja maanantain pyykki asetetaan

karviaismarjapensaille, ja huolestunut pesijä yksin

kamppailee vetisten kamppeiden kanssa, järvet ja urien vesilammikot

kumpupilviä heijastavat, ja kirkkaammin jalokiviä hohtavat

ja lapset niihin kiviä heittävät, pilaa peilit ja pilvet

huoli uudelleenpesun; huoli ryöppyjen

tuo teeajan; maaliskuu hiljenee kuollessa huolen,

tuodaan pyykki alle tuulen puhtaaksi pyyhkäisemän taivaan.

(When March Blows)

Alkuperäistekstin "blows" voi tarkoittaa sekä kukkimista että tuulemista, ja todennäköisesti tässä tapauksessa runon tarkoitus on ollut herättää molemmat mielleyhtymät. Harkittuani vaihtoehtoja valitsin ylläolevan, vaikka "Kun kukkii tuulinen maaliskuu" houkutti. 

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

AIKA JA SOTILAS

Ivor Gurney(1890-1937)

Kuinka hitaasti liikut, vanha Aika;

   kävele hieman nopeammin!

Vanha hölmö, en ole orjasi....

   Kauneus on valtiaani!

Pidät minua varten tilaa...

   Mikä olet, Aika?

Haamu, haamu ajatuksen,

   helppo riimi.

Jonakin päivänä olen taas,

   huolimatta kaikesta juonittelustasi,

näkevä pilvet Severnin laakson

   kuin viirit hulmuamassa.

Ja kävelevä Cranhamin kujilla,

   ohi Maisemoren kulkeva...

Mutta, hölmö, raihnainen Aika,

   olet niin HYVIN HIDAS!!!

Time and the Soldier, kokoelmasta Severn & Somme(1917), sivulta 45. 

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Sotarunous #Suomennos

RAKKAALLEEN

Ivor Gurney(1890-1937)

Kirjoitettu Seaton Delavalissa, Northumberlandissa, tammikuussa 1917.

Hän on poissa, ja suunnitelmamme kaikki

ovat tosiaan hyödyttömiä.

Emme kävele Cotswoldissa enää

missä laiduntavat lampaat

hiljaa ja huomiota antamatta.

Hänen vartalonsa joka niin eläväinen oli

ei ole kuten sinä

sen tunsit, Severn-joella

alla sinen

venettämme pientä eteenpäin ohjaamassa.

Et häntä nyt tuntisi...

Mutta silti kuoli hän

jalosti, joten hänet peitä

orvokeilla ylpeyden 

Severnin rannalta.

Peitä hänet, peitä hänet nopeasti!

Ja sankoilla

massoilla kukkien muistetuilla -

peitä tuo kostea punainen

olento joka minun jotenkin täytyy unohtaa.

(To His Love)

Runo on oikeasti kirjoitettu ilmeisesti tammikuussa     1918, eikä tammikuussa 1917. Gurney oli Seaton Delavalissa tultuaan vapautetuksi sotasairaalasta Edinburghissa syksyllä 1917, jouduttuaan sinne haavoituttuaan kaasuhyökkäyksessä. 

#IvorGurney #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos #Sotarunous

MUISTOKIRJOITUS TIBULLUKSELLE

Domitius Marsus(n. 60 eaa - n. 20 jaa tai ennen 12 jaa)

Te quoque Vergilio comitem non aequa, Tibulle,

Mors iuvenem campos misit ad Elysios

ne foret aut elegis molles qui fleret amores

aut caneret forti regia bella pede.

Tämä alla oleva Loeb Classical Libraryn vuonna 1913 julkaisema runo on olevinaan käännös yllä olevasta Domitius Marsuksen epitafista Albinus Tibullukselle(n. 55-19 eaa). Tosiasiassa se on hyvin vapaa mukaelma:

Sinut myös, Tibullus, ennen aikaasi oli Kuoleman tunteeton käsi

lähettänyt käymään Vergiliuksen rinnalla Elysiumin hämärään maahan,

jotta ei olisi ketään valittamaan rakkaudesta elegian pehmeässä laulussa

tai eeppisissä säkeissä pyyhältämään ruhtinaiden kanssa taisteluun.

Käännöskokoelman, josta se on, "kääntäjiä" oli kolme: Francis Warre Cornish(1839-1916), John Percival Postgate(1853-1926) ja John William Mackail(1859-1945); se, kuka tai ketkä oppineista herroista käytännössä laittoi oman runonsa Marsuksen nimiin, ei ole aivan varmaa, mutta yksi lähde osoittaa Postgatea.

Alkuperäinen Domitius Marsuksen runo kuuluisi, karkeasti, näin: 

Sinä myös, Tibullus, et ole vain kumppani Vergiliukselle;

kuolema lähetti nuoren miehen Elysiumin tasangolle

jotta ei olisi pehmeitä elegioita heille, jotka kyynelehtivät rakkaudesta,

tai häntä laulamaan kuninkaallisista sodista mahtavin runonjaloin.

Lordi Byron oli myös aiemmin "kääntänyt" saman runon (Translation of the Epitaph on Virgil and Tibullus by Domitius Marsus.);

Häntä joka, ylevänä, eeppisissä säkeissä vyöryi,

     ja häntä joka näppäili pehmeämpää lyyraa Rakkauden,

Kuoleman epäreilu käsi hallitsi,

     sopivat toverit Elysiumin seudulla kulkevat!

#DomitiusMarsus #LordiByron #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous