D. H. Lawrence(1885-1930)
hänen nousevan syvyyden kammiosta,
punastuneena ja suurenmoisena ja alastomana, kuin kammiosta
loppuunsaatetun morsiuden, nähnyt hänen nousevan ja paiskaavan
nautinnon tunnustuksen aallolle,
ripottavan aallot omalla autuuden päällekirjoituksellaan,
kunnes hänen koko kimalteleva kauneutensa värähtelee kohti meitä
auki levitettynä ja viimeinkin tunnettuna, ja olemme varmoja
että kauneus on asia tuolla puolen haudan,
että täydellinen, kirkas kokemus ei koskaan vajoa
olemattomuuteen, ja aika on himmentävä kuun
pikemmin kuin meidän täysi täyttymyksemme täällä
tässä oudossa elämässä on tahriintuva tai väistyvä pois.
auki levitettynä ja viimeinkin tunnettuna, ja olemme varmoja
että kauneus on asia tuolla puolen haudan,
että täydellinen, kirkas kokemus ei koskaan vajoa
olemattomuuteen, ja aika on himmentävä kuun
pikemmin kuin meidän täysi täyttymyksemme täällä
tässä oudossa elämässä on tahriintuva tai väistyvä pois.
(Moonrise. 1917.)
#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti