John Masefield(1878-1967)
Väsynyt huuto tuulen on, väsynyt meri,
väsynyt sydän ja mieli ja ruumis minun.
Jospa olisin ulkona siitä, selvät sen kanssa, jospa voisin olla
valkoinen lokki huutamassa pitkin autioita hiekkoja!
Hyljeksitty, rappeutunut sielu ruumiissa kirotussa,
seisoen läpimärkänä pärskeestä, seisoen janoisena,
viileiden vihreiden aaltojen kuoleman nousta ja murtua
hyökynä hiljaisuuden minulle autioilla hiekoilla.
Jospa aallot ja pitkä valkoinen tukka ryöpyn
yhteen kerääntyisi suurenmoisessa hirveydessä ja imisi pois minut
auringottomaan paikkaan hylkyjen missä vedet keinuvat
lempeästi, uneliaasti, yllä autioiden hiekkojen!
Sorrow of Mydath on suomennettu sivulta 84 runokokoelman Salt-Water Ballads(1902) vuoden 1915 uusintapainoksessa. Runo on asetettu musiikkiin viiden eri säveltäjän toimesta. Kokoelmassa The Story of a Round-House(1915) viimeiset rivit on sisennetty eri tavalla, kolmen sijaan yhdeksäntoista. Tässä on seurattu edellistä puhtaasti siitä syystä, että se mahtuu helpommin kuvaruudulle.
#JohnMasefield #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti