sunnuntai 2. elokuuta 2020

IHMINEN UNEKSII OLEVANSA LUOJA

Fredegond Shove(1889-1949)

Istuin taivaassa kuin aurinko
   yllä myrskyn talven ollessa:
   Otin lumihiutaleet yksi kerrallaan
ja muutin niiden hauraat muodot lasiksi:
Pesin joet sinisiksi sateella
ja tein niityt vihreiksi taas.

Otin linnut ja kosketin niiden jousia,
   kunnes ne lauloivat ylimaisista iloista:
Ne lensivät ympäriinsä kultaisilla siivillä
   ja kimmelsivät kuin lelut enkelin:
Täytin pellot kukkien silmillä,
valkoisilla kuin tähdet Paratiisissa.

Ja sitten katsoin ihmiseen ja tiesin
   Hänen yhä aikovan kuolemaa - yhä ylpeänä;
jolloin raivoon lennähdin
   ja muutin vartaloni pilveksi:
Tummaan sateeseen sieluni
tähti maan ahmaistiin kokonaan.


#FredegondShove #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti