A. E. Housman(1859-1936)
Keskiyön olkipatjallasi maaten,
kuuntele, ja ovi avaa:
Poikien jotka valon tuhlaavat huokailuun
pimeässä ei pitäisi huoata enää;
yön pitäisi rakastajan surua helpottaa;
siksi, koska menen huomenna,
sääli minua ennen.
Maassa johon matkustan,
kaukaisessa asumuksessa, salli minun sanoa -
kerran, jos täällä sohva on soraa,
lempeämmässä sängyssä makasin,
ja rinta jonka myrkkyraiheinä tukahduttaa
lepäsi kerran vasten toisen
kun se ei savea ollut.
Suomennettu kokoelmasta A Shropshire Lad(1896).
#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti