Robert E. Howard(1906-1936)
Hiljaa siivilöi hiekat Ajan; keltaiset lehdet
menevät ajelehtien pitkin vanhaa ja katkeraa tuulta;
halki jäätyneiden nummien seisovat pensaikot
repaleisissa asuissa jotka kuura on harventanut.
Tuhat kummitusta nykii repaleista hihaani,
valjut haamut sielujen kauan pimeyteen syöstyjen.
Heidän kalpeat huulensa kertovat kadonneista unelmista joita pidin ominani,
ja vanhat sairaat kaipaukset iskevät sydämeni tomuksi.
En voi edes uneksia koristeisista aamuista,
tai laulaa huulin jotka ovat unohtaneet nauraa.
Heitän sivuun viitan nuoruuden ja onnun
kuihtuneena miehenä kanssa murtuneen sauvan.
#RobertEHoward #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti