SALAPERÄINEN METSÄ

Eleanor Farjeon(1881-1965)

Seisoin reunalla salaperäisen metsän,

auringonvalo oli takanani niityillä,

mutta koko maailma salaperäisen metsän

oli maailma aaveiden ja varjojen.

Hämärät puut kutsuivat, kutsuivat oksillansa,

sanoin: "Aurinko on takanani niityillä."

Himmeä ääni kutsumassa, kutsumassa halki oksien

maailmasta aaveiden ja varjojen.

Näin kalpean nuoren Kuningattaren, silmänsä olivat murheiset,

hiipivän haamun lailla... onko aurinko jo niityillä?

Lisää kummituksia ohi kulki ja kaikki silmänsä olivat murheiset

maailmassa aaveiden ja varjojen.

Näen sinisen valon salaperäisessä metsässä,

kylmä yö lepää takanani niityillä.

Oksat kutsuvat salaperäisessä metsässä...

Ne kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat, houkuttavat ja kutsuvat

maailmasta aaveiden ja varjojen.

(The Mysterious Forest; Pan-worship and Other Poems, 1908, sivu 21.)

Runon ongelma on se, että siinä toistuva "beckon" kääntyy runon viitekehyksessä parhaiten mielestäni sanalla "kutsua", mutta runon toiseksi viimeisellä rivillä Farjeon käyttää myös sanaa "call", joka kääntyisi helpoimmin ja oikeimmin "kutsua". "Beckon" voisi kääntää "viittilöidä", mutta se vaikuttaa tämän runon suhteen tökerömmältä kuin "kutsua", joten käänsin "call" sanan vapaammin sanalla "houkuttavat".

#EleanorFarjeon #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännöksiä #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos