Clark Ashton Smith(1893-1961)
Kerran, saatoin löytää sinut unissani;
keinuvat rintasi olivat omenoita kirkkaita
yön synkissä syntisissä torpissa;
sinä olit naurujalkainen keijukainen
joka johdatti minua eteenpäin varrella hiipuvien virtojen,
sinä olit luonnotar joka kutsui nimeäni
lähteistä lohduttomien kaukaisuuksien.
Mutta silti, vaikka kuinka kauas ja nopeasti
sinä valehtelit, huulemme tapaisivat viimein
laaksoissa erossa ajasta ja häpeästä.
Voi! En voi löytää sinua nyt:
vuorenhuipulta haamuhuipulle unessa
haamuvalo, jota ne eivät voi pidättää,
etenee ulospäin muistamattomaan syvyyteen,
ja hiipuu tavoittavalta otsaltani.
Eksyneenä metsään varjoisten lehtien,
kopea nauru kuolee, en tiedä miten -
etäisenä, yksin ja kirottuna;
ja minä unohdan unen jonka uneksin,
ja masennun epämääräisestä surusta.
Loss julkaistiin teoksessa Sandalwood(1925).
#ClarkAshtonSmith #KäännösKirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunous #KäännösLyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #KäännösRunot #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti