TÄHTIVALO I

Constance Naden(1858-1889)

Yö toimii kuin Aika: Hiljennyt on vilkas karu,

     harmaat ovat muurit, joiden vielä tahraantumaton punainen

     kiilsi aurngossa; sillä varjot levisivät yli

kaikkien maan sävyjen, jotta väsyneet silmät voisivat kohdata

levolliset taivaat; jotta kuolevaiset syämet voisivat tervehtiä

     Ikuista totuutta: vaikka tummahkoja reittejä kuljen,

     valo toisten maailmojen on ympärillä mökkini,

hohto kaukaisten aikojen ohjaa jalkojani.

Hiljaiset tähdet hurmiotani ohjaavat;

     eivät rohkeat toiveet, ihmetyksen luomat pelot tunkeudu

sielun tyyneen iloitsemiseen:

Auringosta aurinkoon, ajasta aikaan kiipeän,

     kunnes Avaruuden sijaan näen Loputtomuuden,

ja tunnen Ikuisuuden, missä vain Aika oli.